Yhdessä pelaaminen on hauskaa ajanvietettä ja sosiaalinen tapahtuma. Parhaimmillaan on pelattu kellon ympäri.
Kortepohjan ylioppilaskylän kaikille avoin lautapelikerho kokoontuu joka tiistai ylioppilaskylän vapaa-ajantila Lillukassa. Kerholaisia yhdistää kiinnostus moderneihin lautapeleihin.
– Mitään Afrikan tähteä, Monopolya tai Kimbleä kerhossa ei pelata, vaikka ei niille varsinaista kieltoakaan ole asetettu, yli kymmenen vuotta kerhon toiminnassa mukana ollut Heikki Laakkonen sanoo.
Laakkonen ja myös pitkään kerhossa olleet Kalle Paju ja Ilkka Rytkönen kertovat kaikki innostuneensa lautapelaamisesta tosissaan 2000-luvun alkupuolella tutustuttuaan Carcassonne-peliin, jota pidetään nykyisin modernina klassikkona.
Viime aikoina kerholaisten pelattavana ovat olleet esimerkiksi eläintarhapeli Ark Nova, Marsiin sijoittuva peli Terraforming Mars sekä scifi-teemainen Nemesis. Laakkonen kokee, että hyvää lautapeliä jaksaa pelata aina uudelleen, ja suosituimpia pelejä onkin pelattu kerhossa kymmeniä kertoja.
Peleillä on lautapelikerhossa elinkaarensa. Uudet pelit saattavat syrjäyttää pitempään pelatut, mutta välillä joitain pelejä innostutaan taas pelaamaan uudestaan tauon jälkeen.
– Sovimme usein etukäteen siitä, mitä tulevalla pelikerralla pelataan. Paikan päällä voi muodostua useita yhtäaikaisia pelejä, ja välillä pohditaan yhdessä mitä seuraavaksi pelattaisiin, Laakkonen kuvailee.
Yleensä kerhossa pelattu peli kestää tunnin tai pari, mutta pisimmät pelit saattavat kestää jopa neljä tuntia. Uusien pelaajien kanssa joutuu joskus opettelemaan monimutkaisten pelien sääntöjä, mikä usein venyttää pelien kestoa, mutta kuuluu harrastukseen.
– Kerhossa on parhaimmillaan pelattu yli 12 tuntia putkeen, Rytkönen kertoo.
Laakkonen paljastaa, että aikoinaan pelit saattoivat venähtää pitkälle aamuyöhön, mutta nykyään niin käy enää harvoin.
– Joskus jouduimme ihan miettimään, että minkä pelin ehtisi vielä pelata loppuun asti ennen kuin tilan hälytykset menevät päälle, Laakkonen sanoo hymyillen.
Kullakin kerholaisella on oma pelimakunsa. Joku voi viehättyä strategiapeleistä, toinen vaikkapa bluffaamisesta.
– Itse toivon, että pelissä ei ole liian pitkää oman vuoron odottelua. Ja on kiva, jos omaa tulevaa vuoroa voi jo odotellessa suunnitella etukäteen, Paju pohtii.
Kerhossa liiallista odottelua pyritään välttämään sillä, että peliä ei välttämättä pelata maksimipelaajamäärällä.
– Yhden pelaajan analyysiparalyysi viivästyttää aina kaikkien peliä, Rytkönen toteaa.
Laakkoselle teema on tärkeä tekijä pelin kiinnostavuudessa. Hän pelaa mielellään sellaisia pelejä, joissa olennaisessa roolissa ovat mielekkäät valinnat. Laakkonen pitää myös niin sanotuista partypeleistä, joissa keskiössä on yhdessäolo ja hauskanpito. Livenä pelaaminen ja toisten tapaaminen onkin monille tärkeä osa lautapelikerhoa. Rytkönen kertoo pelaavansa myös verkossa, mutta pitävänsä silti eniten livepelaamisesta. Viikoittaisissa peli-illoissa on muodostunut myös ystävyyssuhteita.
Lillukassa käy viikosta riippuen noin viidestä viiteentoista pelaajaa, ja ikäjakauma on parikymppisistä noin viisikymppisiin. Kerholaisten omistuksessa on valtava määrä erilaisia pelejä. Pelejä hankitaan muun muassa toisilta harrastajilta, netistä tilaamalla, alan liikkeistä tai esimerkiksi tori.fi:stä. Myös markettien lautapelivalikoima on vähitellen monipuolistunut.
– Joskus kirpputoriltakin voi löytyä kiinnostava peli, Rytkönen kertoo.
Kerholaiset arvioivat uutena ostetun lautapelin keskihinnaksi noin 30–50 euroa. Tarjouksesta hyvän pelin voi löytää kympillä, mutta joihinkin peleihin saa menemään rahaa pitkälti toistasataa euroa.