Suomen parhaaksi keikkapaikaksi useasti äänestetty Lutakko nojaa vahvasti vapaaehtoisiin.
Tanssisali Lutakko järjesti viime viikolla vapaaehtoisten rekrytointitapahtuman. Moni tapahtumapaikka menetti hiljaisten koronavuosien takia kiinteän vapaaehtoisrinkinsä, mutta Jyväskylän elävän musiikin yhdistys Jelmu ry:n toiminnanjohtaja Jonna Paananen sanoo, ettei Lutakon tilanne ole katastrofaalinen.
– Heti koronan jälkeen oli hetken aikaa kylmäävään kun toiminta pyöri 25:n vapaaehtoisen avulla. Siinä joutui jo miettimään, että miten meille käy jos näiltä loppuu veto. Nyt ringissä on kuitenkin jo 80 vaparia. Me järjestämme vapaaehtoisten rekryjä joka vuosi, eli ei tämä kerro erityisestä hädästä.
Ennen koronaa vapaaehtoisia oli noin 110. Lutakon syksyssä taas on komeasti yli 40 keikkaa.
Vaikka osa vapaaehtoisista on ollut mukana kaksikymmentäkin vuotta, on vaihtuvuus suurta.
– Ihmiset muuttavat muualle, saavat töitä, perustavat perhettä ja niin edelleen, Paananen luettelee.
Vaihtuvuus juontuu myös siitä, että joukossa on aina lyhytaikaisiakin jyväskyläläisiä kuten vaihto-oppilaita ja siviilipalveluksen suorittajia. Opiskelijaprofiili sen enempää kuin ikäkään eivät määrittele lutakkolaisia. Tärkein tekijä on rakkaus elävään musiikkiin.
– Olemme tehneet muutaman kyselyn vapareillamme ja kaikki vastaavat aluksi tulleensa mukaan musiikin takia. Kuuden kuukauden päästä he vastaavat, että tärkeintä on yhteisössä mukana olo.
Lutakossa on sidottu kaveruussuhteita syvempiäkin liittoja niin vapaaehtoisten kuin kävijöidenkin keskuudessa. Häitäkin on tanssittu kymmenisen kertaa vaikka paikka ei hääpaikkana itseään markkinoi.
– Olen useasti miettinyt, että kun maailmassa pyörii kaikenlaista, maksullistakin bisnestä parisuhteen löytämisen ympärillä ja ihmiset ovat valmiita näkemää paljon vaivaa, niin miksi kukaan ei ajattele, että tänne kannattaisi tulla sillä mielellä. Täällä on x määrä keikkoja, joissa yleisöstä 83 prosenttia on itsekseen olevia miehiä ja sama määrä keikkoja joissa sama suhde on toisin päin. Miksi seuraa kaipaavat eivät ajattele, että ”okei tuolla on keikka jonne vaikka sinkkumiehenä kannattaisi mennä”, Paananen sanoo.
Lutakon vapaaehtoistoiminta on siinä mielessä erityinen harrastus, että se on ilmainen ja tuo mukanaan joukon etuuksia kuten ilmaiset keikat, työiltojen ruokailut, pikkujoulut ja kuukausittaiset vapaaehtoisillat. Näissä alkoholittomissa illoissa korjataan esimerkiksi pyöriä, pidetään paloharjoituksia ja pelataan lautapelejä.
– Niillä on niinkin raflaava nimi kuin läheisyysilta eli lähäri, Paananen naurahtaa.
Valtaosa suorittaa Lutakon piikkiin myös järjestyksenvalvojakortin.
Vapaaehtoisista innokkaimmat osallistuvat lähes jokaisen keikan järjestämiseen. Velvoitetta aktiiviselle osallistumisella ei ole. Silloin tullaan mukaan kun siihen on mahdollisuus ja halua.
– Meillä ei ole erikseen vapareitten töitä eli kaikki tekevät keikkailtoina kaikkea.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että vapaaehtoisen voi löytää vaikka hoitamasta narikkaa, pyörittämästä baaria, vastaamasta valotekniikasta, DJ-tiskiltä tai järjestysmiehen tehtävistä.
– Täällä pääsee tutustumaan alan eri puoliin. Nykyaikana ei ole paljon paikkoja, joissa tämä olisi mahdollista. Lisäksi vaparijoukon oma osakeyhtiö työskentelee kesäisin festareilla ympäri Suomea. Moni saa siitä hyvän kesätyön itselleen, Paananen kertoo.