Kukkaketo kaipaa huonoa, jopa hiekkaista multaa

Miljardit pölyttäjät loivat metsiin runsaan mustikkasadon.

Kukkaniityn tekemisestä tulee ensimmäisenä mieleen, että pitää hankkia monta lavallista uutta multaa. Asia onkin juuri päinvastoin. Niittykukat eivät kasva liian ravinteikkaassa maassa, vaan vähäravinteisessa maassa, kuten esimerkiksi tienpientareet ovat.

Monilla on keväällä suunnitelmassa luoda kotipihaan tai kesämökille kukkaniitty. Jos se jäi tekemättä, sen voi laittaa alulle myös elo-syyskuussa.

Jyväskyläläinen puutarhuri Leena Halko sanoo, että kukkakedon tekeminen on pitkä projekti, riippuen siitä mistä lähtee liikkeelle.

– Jos aloittaa uudesta pihasta, nyt on mitä mainioin aika tehdä niitty. Yleensä, kun puhutaan kedosta, ajatellaan kuivaa, aurinkoista ja paahteista paikkaa, jossa on hentoja kasveja. Se on kaikkein uhanalaisin ja vaikein niittytyyppi. Alkuun pääsee siis kylvämällä ketokukan siemeniä ja vähän heinääkin karulle ja kuivalle maalle. On myös rehevämpiä niittyjä, joissa kasvit ovat isompia. Millekään niitynpohjalle ei saa tuoda samaa multaa kuin muihin istutuksiin ja nurmikolle. Niittyä luodessa multakerros on ohut ja se voi olla hiekkapitoista, Leena Halko neuvoo.

Hän kertoo kohdanneensa liian hyvän mullan ongelman myös omassa kotipihassaan. Hän ei ole saanut ketokukkia kasvamaan niityksi ajattelemalleen alueelle. Multa on liian ravinteikasta ja muut kasvit kasvavat siellä hyvin rehevinä.

– Vanhojen talojen pihapiireissä on ollut juuri sellaisia pihaniittyjä, joissa nurmea on niitetty joskus harvoin. Niitä näkee nykyään todella harvoin. Ihmiset kulkivat polkuja pitkin, mutta ympärillä matalahko nurmikko on ollut kukkaisaa, Halko sanoo.

Omalle pihanurmelle voi jättää vaikka vain pieniäkin alueita, joilta nurmikkoa ei ajeta silloin, kun kukkia näyttää kasvavan. Pikkuhiljaa kukat runsastuvat itsestäänkin, mutta aina voi luonto auttaa kaivamalla pieniä multalaikkuja nurmen sekaan ja ripottelemalla niihin hiukan lisää kukansiemeniä.

Niitylle on tärkeää niittäminen eli maaperää pitää määrätietoisesti köyhdyttää. Yksi kerta vuodessa riittää, kunhan sen tekee myöhään, heinäkuun ja elokuun lopulla.

Jos kaikki kukat ovat kukkineet ja niitty näyttää ruskealta, silloin niitetään ja annetaan kasvien varistaa siemeniä. Lopuksi alue haravoidaan.

Puutarhurina ja innokkaana puutarhaharrastajana Leena Halko on tyytyväinen, että kukkaniittyjen tärkeydestä on alettu puhua entistä aktiivisemmin.

– On valtavan tärkeää, että ketoja ja niittyjä taas arvostetaan. Olen tosi huolissani pölyttäjätilanteesta ja nykyään puhutaan jo hyönteiskadosta. Ihmisiä ei harmita, jos hyttyset ja paarmat vähenisivät, mutta niilläkin on tärkeä paikkansa luonnon kiertokulussa vaikkapa lintujen ravintona. Erityisesti pölyttäjähyönteiset ovat valtavan tärkeitä. Jos ne häviävät, kärsivät myös hyvin monet kasvit. Esimerkiksi marja- ja hedelmäsadot romahtavat ja siementen tuottamisesta tulee vaikeaa.

Tänä keväänä tuntui olevan viileän kevään vuoksi hyönteisiä vähän, mutta esimerkiksi mustikan pölytys onnistui hyvin.

– Se tarkoittaa miljardeja hyönteisiä metsässä. Ne ovat käyneet jokaisessa mustikankukassa. Monet kukkakasvit pölyttyvät hiukan ilman pölyttäjiä, mutta nykyisen kaltaisille mustikkasadoille voimme sanoa hyvästit, jos hyönteiset häviävät, Halko sanoo.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut