Belfast on rakkaudentunnustus syntymäkaupungille ja elokuvalle. 21 tapaa pilata avioliitto -elokuvaa ei mielellään katso uudestaan.
Suoratoisto
Belfast (2021). Ohjaus: Kenneth Branagh. Elisa Viihde.
1960-luvun Belfastin kotikatu on Buddylle (Jude Hill) lähes koko maailma, sillä sen varrella asuvat lähisuku ja ystävät. Idylli saa säröjä, kun katolisia perheitä ryhdytään painostamaan uhkailemalla ja suoralla väkivallalla. Lopulta uskonnollis-poliittiset jännitteet eskaloituvat tavalla, jota rauhoittamaan tarvitaan kansallinen armeija.
Kenneth Branagh syntyi Belfastissa protestanttiseen perheeseen, joten lapsen näkökulma Pohjois-Irlannin levottomuuksiin on omakohtainen ja uskottava. Buddyn elämässä keskeisintä ovat perhe, isovanhemmat, leikit ja elokuvat, kun taas uskonnollisten leirien vihanpito jää etäiseksi ja käsittämättömäksi. Ensirakkaus katoliseen tyttöön alleviivaa jaottelun keinotekoisuutta.
Belfast on rakkaudentunnustus paitsi lapsuuden kotikaupungille ja sen tiiviille yhteisöllisyydelle myös elokuvalle ja teatterille, joiden voimaa korostetaan sytyttämällä mustavalkoinen maailma väreihin. Elokuvat tarjoavat Buddylle tavan paeta todellisuutta mutta myös hahmottaa sitä, kun väkivaltaisuudet muuttuvat hänen mielessään kohtauksiksi westerneistä.
21 tapaa pilata avioliitto (2013). Ohjaus: Johanna Vuoksenmaa. Elisa Viihde.
Sanna (Armi Toivanen) tutkii parien tapoja pilata avioliittonsa. Hänen hypoteesinsa mukaan avioliitto on instituutiona tuhoon tuomittu. Manner elää kuten opettaa eli sinkkuna yhden illan suhteita humalassa harrasten. Toista iltaa tai päihteettömästi ei hänestä kertovan elokuvankaan parissa mieluusti viettäisi.
21 tapaa pilata avioliitto ei ole hauska eikä romanttinen, mikä on ongelma, koska kyseessä romanttinen komedia. Vastavihittyjä pareja häissä haastatteleva, avioeron deterministisyyteen lujasti uskova tutkija huvittaa hetken, mutta lopulta kaava on turhan tavanomainen ja toteutus säyseä.
Kun kyynisen tutkijan ja taikauskoisen romantikon maailmankatsomukset kohtaavat, on selvää, kumpi kärsii tappion. Sukupuolistereotypioiden käännös olisi ollut omaperäinen, jos elokuva olisi ilmestynyt 1950-luvulla.
Harvoin on Leif Wagerin esittämä Romanssi soinut yhtä väärässä paikassa kuin säestämässä kriminaalihuollon ja valkotakkien hoitoon kuuluvan Esan (Vesa Vierikko) itsemurhayritystä yksikerroksisen talon katolta.