Simpauttajan roolihahmo on arvoitus. Pertti Koivulan mukaan mies tajusi kaiken mielettömyyden.
Jyväskylässä Ahdinkadulla istuu sängynlaidalla kaksi näyttelijää, kaksi Simpauttajaa, joiden ikäero on 31 vuotta. Ahti Kuoppala teki Simpauttajan roolin televisiosarjaan vuonna 1975 ja Pertti Koivula tänä kesänä Teatteri Eurooppa Neljässä Kievarin kesäteatterissa.
Heikki Turusen kirja kertoo Pielisen rannan kylään keväällä saapuvasta kummallisesta miehestä. Kylän elämä häiriintyy monella tavalla, ja kun mies syksyllä lähtee, mikään ei ole ennallaan.
Ahti Kuoppala oli näyttelijänä Kemin kaupunginteatterissa, kun ohjaaja Veikko Kerttula pyysi häntä Simpauttajan rooliin.
– Suostuin heti, sillä rooli oli ainutlaatuinen tilaisuus maaseutunäyttelijälle. Olihan minulla mielessä, että pitää onnistua, kun minut on tähän rooliin valittu pienellä kokemuksella filmin teosta. TV-sarja kohahdutti, ja se oli Heikki Turusen kirjan ansiota. Oli Heikin neroutta miten hän kuvasi maaseudun arjen ja sen kylän, jossa hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa, Ahti Kuoppala kertoo.
1970-luvulla Simpauttaja oli poikkeava mieshahmo niin kirjassa kuin tv-sarjassa. Pertti Koivula sanookin pohtineensa paljon roolihahmoaan.
– Hän on arvoituksellinen. Nuoruudessani näin Ranualla sotaveteraaneja, jotka eivät juurtuneet enää mihinkään. Sotatraumat ovat aikamoisia, ja Simpauttaja sanookin olevansa korpisoturi, Koivula sanoo.
Ahti Kuoppala toteaa roolihahmon sanovan, että moni on hänen kanssaan nyrjähtänyt.
– Eli ei parane kokeilla hänen kanssaan, että jää toiseksi. Simpauttaja on hyvin varma itsestään hyvin monessa asiassa.
Kun Pertti Koivula miettii millaisen diagnoosin Simpauttaja saisi nykyaikana, hän sanoo miehestä löytyvän manipuloijaa ja narsistia.
– Hän kietoo ihmiset pikkusormensa ympärille ja käyttää heitä hyväkseen vailla omaatuntoa. Simpauttaja on nähnyt maailman mielettömyyden. On ihan sama miten täällä huseeraa, ei sillä ole merkitystä, Koivula kiteyttää.
Simpauttajan rooli toi Ahti Kuoppalalle uusia töitä; muun muassa elokuvissa ja mainoksissa.
– Minulle rooli oli kullanarvoinen juttu. Toisaalta ihmiset sekoittivat välillä roolihahmon ja minut. Sellaistakin oli paljon, että sain ilmaisia ryyppyjä ravintoloissa. Ukot olivat päissään ja huutelivat hei hei Simpauttaja, täällä olisi vähän lääkettä.
Ahti Kuoppala tunnetaan siitä roolista edelleen parhaiten, vaikka hän teki pitkän uran Kemin ja Jyväskylän kaupunginteattereissa.
– Minullekin on monesti sanottu, että etkö pelkää että leimaudut rooleihisi. Sanon aina, että rooli pitää tehdä sillä tavalla, että yleisö luulee minun oikeasti olevan sellainen. Työ pitää tehdä sillä tavalla, että se muistetaan. Nyt kun käyn paljon tansseissa, puhutaan usein Onnenmaasta.
Kumpikin näyttelijä on näytellyt myös elokuvissa ja tv-sarjoissa; yhdessä he ovat olleet Markku Pölösen ohjaamassa Kivenpyörittäjän kylässä.
Niin Kuoppala kuin Koivulakin vannovat työssään teatterin voimaan.
– Teatterissa on suora kontakti yleisöön. Kameran kautta ei saa millään samaa tunnetta. Parhaimmillaan sitä hengittää yleisön kanssa tavallaan samaan tahtiin. On hieno tunne, kun saa oikean otteen yleisöstä, Kuoppala sanoo.
Pertti Koivula jatkaa, että elokuvassa näyttelijä ei pääse samalla tavalla näyttelemään kuin teatterissa.
– Teatteri on näyttelijän koti ja teatterissa näyttelijä on kunkku.