Hautalöytöihin perustuvista muinaispuvuista saa käsityksen, miltä rautakauden vaatteet näyttivät

Rautakauden käsityöläiset olivat taidokkaita ja tekniikat työläitä.

Suomen kansallispukukeskuksen Kujalla Löydöstä muinaispuvuksi -näyttelyssä saa käsityksen siitä, miltä rautakauden ihmisten vaatteet ja korut näyttivät.

Käsityömestari Mervi Pasanen on tuonut esille valmistamiaan muinaispukuja ja lautanauhoja, jotka perustuvat rautakauden hautalöytöihin. Näyttely esittelee myös muinaispukujen tutkimusmenetelmiä. Pukujen ennallistukset syntyvät arkeologien tutkimustyön ja käsityöläisten osaamisen yhteistyönä.

Rautakauden Suomessa oli pitkään käytössä vainajien polttohautaus. Vasta 1000–1200-luvuilla ruumiit alettiin haudata maahan polttamatta. Vainajat haudattiin perinteisesti juhlapuvuissa, joten arkivaatteista on säilynyt vähemmän tietoa. Viitta toimi haudassa usein vainajan peitteenä.

Arkeologi Jenni Sahramaa sanoo, että Suomen maaperä on hapan, minkä vuoksi tekstiilejä on säilynyt haudoissa varsin vähän. Hautalöydöt eivät ole kokonaisia pukuja, vaan tutkimustyötä tehdään yleensä pienten kangastilkkujen perusteella. Sahramaa kertoo, että pronssikorujen sisältämän kuparin hapettuminen torjuu mikrobeja, joten ne puvut joihin on kuulunut runsaasti koruja tai koristeita, ovat säilyneet paremmin.

Rautakauden tekstiilit valmistettiin pääasiassa värjätystä lampaanvillasta. Sahramaa sanoo, että tekstiilien värjäyksessä käytettyjä väriaineita voidaan selvittää kromatografisesti, vaikka usein tutkittava kohde onkin värinsä menettänyt pieni ruskea palanen.

– Morsinkoa käytettiin siniseksi värjäämiseen, ja punaista väriä saatiin esimerkiksi tanniineista kuten paatsamasta, Sahramaa kuvailee.

Pasanen ihailee rautakauden ihmisten käsityöosaamista ja miten taidokkaita tekstiilejä tuolloin on valmistettu. Käytetyt tekniikat ovat hyvin työläitä.

– Minulta meni pronssispiraalein valmistetun viitan tekemiseen kaikkiaan noin 300 työtuntia, Pasanen kertoo.

Pasanen ompeli ensimmäisen muinaispukunsa Ikeasta ostetusta pellavakankaasta, mutta nykyisin hän kutoo kankaat itse, ja on kiinnostunut myös lankojen värjäämisestä luonnonväreillä.

Muinaispukujen koristeluihin liittyy symboliikkaa, jonka merkityksiä voidaan nyt lähes tuhat vuotta myöhemmin vain arvailla. Sekä Sahramaa että Pasanen löytävät puvuista myös estetiikkaa.

– Esimerkiksi syvän tummansinisen kankaan ja pronssikorujen yhdistelmä on upean näköinen, Pasanen hymyilee.

Löydöstä muinaispuvuksi. Suomen käsityön museon Kuja 22.4.–18.9.

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut