Harrastus on kehittynyt omaksi lajikseen, joka vaatii tekniikoiden tuntemusta.
Julia Mikkonen, 18, on tehnyt keppihevosharrastuksesta itselleen työn. Hän valmentaa harrastajia Jyväskylässä ja tuomaroi keppihevoskisoja.
Harrastus nähdään Mikkosen mukaan usein ratsastuksen alalajina, mutta harrastajat ovat tarkkoja siitä, ettei hevosurheilua ja keppihevosia sekoiteta toisiinsa. Hän huomauttaa, että kyse on aivan eri asiasta, sillä ratoja ei ratsasteta elävällä hevosella, vaan ratsastaja itse hyppää esteet ja tekee harjoitukset.
– Lajissa on täysin omat tekniikat, vaikka hevosmaailmasta on otettu vaikutteita. Se vaatii oman kehon tuntemusta.
Mikkonen leikki pienenä keppihevosilla, mutta innostus varsinaiseen lajiin syttyi ala- ja yläasteen vaihteessa. Hän päätyi Suomen Keppihevosharrastajat ry:n sivuille lukemaan tarkemmin sääntöjä ja ymmärsi, että kyseessä on oikea laji.
Yläasteen lopussa ja lukion alussa hän kisasi aktiivisesti ja harrasti lajia tavoitteellisesti. Hän alkoi myös opettaa kavereilleen kouluratsastusta, jossa suoritetaan teknisiä liikesarjoja. Suomen Keppihevosharrastajien koulutuksen käytyään hän on siirtynyt valmentamaan ja tuomaroimaan. Lajista riippuen kisoissa arvioidaan aikaa, virhepisteitä, tyyliä, tekniikkaa ja taiteellisuutta.
Tämä on laji, jota rakastan ja nykyään myös työ, jota teen.
Harrastajat saavat edelleen osakseen ennakkoluuloja.
– Jos olen pitämässä valmennuksia, kyllä se kerää katsojia. Nuoremmat saattavat ilkkua, jolloin ihastelen ääneen, että kiva kun saatiin faneja. Silloin he yleensä kaikkoavat.
Vanhemmat ihmiset tulevat kyselemään ja luulevat, että kyseessä on leikki. He saattavat yllättyä siitä, että ratsastamiseen onkin säännöt.
– Valitettavasti edelleen myös kiusataan harrastuksen takia. Itseäni kiusattiin aika rankasti, ja yritin yläasteella pitkään salata harrastusta. Tämä on kuitenkin laji, jota rakastan ja nykyään myös työ, jota teen.
Mikkonen oli viimeisimpänä tuomaroimassa keppihevosten SM-kisoja Seinäjoella.
– Kaverini tietävät, mikä on homman nimi ja ovat tosi ylpeitä minusta. He tajuavat, että kyseessä on oikea laji, eikä mikään höpönpöppöö-leikki.
Osa harrastajista ratsastaa myös oikeilla hevosilla, toiset eivät ole ikinä ratsastaneet tai koskeneet hevosta. Myös lajin sisällä harrastuksessa on paljon eroja. Jotkut ovat kiinnostuneita keppihevosten ratsastuslajeista ja saattavat käydä myös kilpailemassa. On myös harrastajia, jotka vain tekevät itse keppihevosia, tai jotka ovat kiinnostuneet sekä urheilu- että käsityöpuolesta.
Keppihevosten tekemisessä saa käyttää mielikuvitusta.
– Siihen ei ole sääntöjä, vain taivas on rajana. On erilaisia tyylejä. Voi olla piirrettyjen tyylisiä, tai osa yrittää tehdä aidon näköisiä.
