Melkein mahdoton tehtävä – kasarihitin jatko-osa on lentämisen juhlaa

Elokuva

Top Gun: Maverick. Ohjaus: Joseph Kosinski.

Kenny Logginsin ”Danger Zone” soi, ja hävittäjät nousevat siivilleen lentotukialuksen lyhyttä kiitorataa pitkin aurinkoa vasten. Top Gun: Maverick tekee heti selväksi lähtökohtansa. Se pelaa härskillä nostalgialla aina kappalevalintoja myöten.

Vuoden 1986 hittielokuvan ja Yhdysvaltain laivaston ilmavoimien rekrytointivideon jatko-osan kuvaaminen aloitettiin jo neljä vuotta sitten, mutta pandemia siirsi toistuvasti sen ensi-iltaa. Sitä harkittiin jo siirrettäväksi suoratoistoon, mutta onneksi näin ei tehty. Top Gun: Maverick on elokuva, joka on tarkoitettu katsottavaksi valkokankaalta ja kuultavaksi äänentoistolla, jotka eivät omakotitaloon mahdu.

Taidoiltaan ylivertainen, moneen kertaan palkittu sankarilentäjä Pete ”Maverick” Mitchell (Tom Cruise) on onnistunut elämään tutkan alla ja väistelemään eläköitymistä ja ylennyksiä kuin MiG-hävittäjiä. Sen minkä urakehitys häviää realismissa, katsoja voittaa viihdyttävyydessä.

Amiraali Maverickista kertova elokuva koostuisi kahdesta tunnista paperityötä, väsyneestä hymystä sihteerille ja Skype-puhelusta lastenlapsille.

Sen sijaan näemme kommodorin ajamassa moottoripyörällä ilman kypärää, juoksemassa hiekkarannalla ilman paitaa ja tekemässä takaperin voltteja Hornetilla. On häkellyttävää, että Cruise on fyysisessä roolissaan uskottavampi kuusi- kuin parikymppisenä.

Maverick passitetaan vanhaan opinahjoonsa Top Guniin koulimaan laivaston sotilaslentäjäkoulun valioita. Sen verran paikka on muuttunut 30 vuodessa, että nyt mukana on muitakin kuin valkoisia miehiä.

Suunnitteilla on itsemurhatehtävältä vaikuttava isku uraanijalostamoon ”roistovaltiossa”, johon ei taaskaan viitata suoraan nimeltä. Maisemien ja asevarustelun puolesta kyseessä saattaisi olla Kiina tai Venäjä, mutta itse tehtävä viittaa Iraniin.

Olennaisinta ei kuitenkaan ole kohde vaan operaatio, jonka pelkkä harjoittelu on hengenvaarallista akrobatiaa siivillä.

Top Gun: Maverick on ennalta arvattava ihmissuhdedraama ja kömpelö sotilaskomedia, mutta upea ilmataisteluelokuva. CGI-tehosteiden sijaan näyttävät stuntit suoritettiin oikeasti ilmassa – vain joitakin kohtauksia tehtiin pienoismalleilla ihmishenkien säästämiseksi.

Lentolupakirjan hankkinut Cruise olisi luonnollisesti halunnut itse olla puikoissa jokaisessa kohtauksessaan, mihin ei luonnollisesti suostuttu. Siitä huolimatta lentokohtaukset ovat vaatineet näyttelijöiltä poikkeuksellista venymistä ja fysiikkaa. Kolmen kuukauden koulutuksen jälkeen heidän G-voimien liiskaamat poskensa kuvattiin F18-hävittäjien kyydissä. Aitous välittyy myös katsojalle.