Michael Sarnoskin esikoiselokuva tarjoillaan kolmessa osassa kuin hyvä illallinen.
ELOKUVA / SUORATOISTO
Pig (2021). Ohjaus: Michael Sarnoski. Elisa Viihde.
Robin Feld (Nicolas Cage) viettää erakkoelämää Oregonin metsien keskellä vedettömässä ja sähköttömässä mökissään. Hänen ainoa ihmiskontaktinsa on tukkukauppias (Alex Wolff), jolta hän saa haluamiaan elintarvikkeita vaihtamalla niitä keräämiinsä tryffeleihin. Robin jakaa työnsä, vapaa-aikansa ja ruoka-annoksensa lemmikkisikansa Pigin kanssa. Kaikki muuttuu, kun Robinin rakastama eläin ryöstetään.
Vuonna 2021 ilmestyi peräti kaksi elokuvaa, jotka kuvaavat tryffelinkerääjien ja heidän koulutettujen eläimiensä välistä erityislaatuista suhdetta. Piemonten tryffelinmetsästäjissä miesten rakkaus koiriinsa on kantava teema, mutta Pigissä Robinin kiintymys sikaan toimii ainoastaan motivaattorina, joka pakottaa hänet kohtaamaan menneisyytensä.
Aluksi Pig vaikuttaa perinteiseltä kostotarinalta, jonka pääosaan Liam Neeson ei ole kiireiltään ehtinyt. Se on kuitenkin lähempänä western-variaatiota, jossa kaksintaistelut käydään keittiössä ja revolverisankarin on korvannut Cagen näyttelemä myyttinen ravintolamestari, jonka pelkkä nimi saa nuorempien kilpailijoiden paistinpannut putoamaan. Adam Arkinin esittämä tryffelikauppias puolestaan vertautuu pahaan karjatilalliseen, joka laajentaa alueitaan keinoja kaihtamatta.
Genrevalintaa ei kuitenkaan liiaksi alleviivata, kuten minä juuri tein, vaan se sulautuu miltei huomaamattomasti osaksi Pigin hidasrytmistä ja surumielistä maailmaa.
Nicolas Cagen ura on ollut paitsi menestyksekäs myös huomattavan epätasainen. Oscar-palkittu tähti on profiloitunut niin arvostettuna draamanäyttelijänä kuin suurena toimintasankarina, mutta viimeiset kymmenen vuotta hänet on tunnettu lähinnä itsenään. Cagen työtahti on ollut yhtä käsittämätön kuin hänen kykynsä tuhlata palkkioitaan: pelkästään vuosina 2018–2019 hän näytteli neljässätoista elokuvassa.
On ymmärrettävää, etteivät käsikirjoitusten ja oman tekemisen laatu pysy vakiona, jos työtarjouksia ottaa vastaan vasemmalta ja oikealta. Pig kuitenkin muistuttaa, että Cage on edelleen muutakin kuin maneereitaan koomisuuteen asti ylivirittävä metodinäyttelijä.
Robin Feldin syvää surua sisällään kantavassa hahmossa Cage hyödyntää juuri niitä ominaisuuksia, joita hänen rooleihinsa ja näyttelijätyöskentelyynsä ei yleensä liitetä: rauhallisuutta, harkitsevuutta ja pienieleisyyttä.