Suurin osa Mankolan koulussa valitsee digikasvion. Perinteinen prässikasvio sopii askartelusta pitäville.
Mankolan koulun seitsemäsluokkalaisilla on edessä erityinen kesä. Biologian ja maantiedon opettaja Sanna Penttinen on ohjeistanut heitä keräämään kasvion elokuun loppuun mennessä.
Oppilaat saavat valita joko perinteisemmän prässikasvion tai digitaalisen kasvion. Ensimmäisessä kasvit prässätään eli kuivataan sanomalehden välissä painon alla. Kuivuneet kasvit kiinnitetään teipillä tai kontaktimuovilla paperille.
Digikasviossa jokaisesta kasvista otetaan kaksi kuvaa: lähikuva, jossa näkyvät kasvin yksityiskohdat ja kauempaa otettu kuva, jossa kasvi näkyy kasvuympäristössään. Kuvassa on oltava lappu, jossa lukee vuosiluku ja kuvaajan nimi. Näin varmistetaan, että kuvat ovat oppilaan itse ottamia.
Kasvioon kirjataan kasvin suomenkielinen nimi, kasvupaikka, paikkakunta ja keräyspäivä. Halutessaan voi kirjata ylös myös kasvien tieteelliset nimet.
Sanna Penttinen kertoo, että heidän koulussaan lähes kaikki oppilaat valitsevat digikasvion. Sen tekeminen on monille mielekkäämpää, koska kuvat voi ottaa helposti omalla puhelimella. Hyvä puoli on myös se, että kasvi saa jäädä koskemattomana luontoon. Myös prässikasviossa on puolensa.
– Prässikasvio on hyvä vaihtoehto, jos tykkää askarrella ja tehdä käsillään. Siitä tulee visuaalisesti todella nätti ja kiva. Jos taas tykkää valokuvaamisesta, voi omaa harrastuneisuutta liittää digikasvion tekoon.
Kasvioon kerätään 20 tuttua suomalaista metsäkasvia eri kasvillisuuskerroksista. Puu- ja pensaskerrosta edustavat esimerkiksi rauduskoivu ja haapa, kenttäkerrosta taas vanamo ja mustikka. Pohjakerroksessa kasvaa erilaisia sammalia ja jäkäliä. Opettajan antamassa listassa on valinnanvaraa. Halutessaan voi kerätä myös ylimääräisiä kasveja.
– Jotkut ottavat lomamatkallaan tai mökkireissullaan haasteeksi kuvata kasvit siellä. Olen joskus nähnyt mielettömiä tunturikasveista koottuja kasvioita, Penttinen sanoo.
Leo Matheka on juuri saanut tietää kasviotehtävästä ja aikoo kerätä digitaalisen kasvion. Hän uskoo, että kerääminen on hyvällä säällä ihan mukavaa kesätekemistä.
– En ole mikään ekspertti, mutta tunnen peruskasvit, joita ala-asteella on opetettu. Aion kerätä kasvit tästä läheltä ja mummon ja papan mökiltä.
Kahdeksasluokkalaiset Menni Mäkelä, Olivia Välimaa ja Sara Sormunen keräsivät kasvionsa jo viime kesänä. Mäkelä valitsi digikasvion, Välimaa ja Sormunen askartelivat perinteisemmän prässikasvion.
– Kerääminen oli kivaa. Jotkut kasvit olivat vaikeampia löytää, jos kukinta-aika oli mennyt ohi, ja tunnistaminen oli vaikeaa, Välimaa kertoo. Hän antaisi seitsemäsluokkalaisille neuvoksi aloittaa keräämisen ajoissa.
Sormusen neuvo on yhdistää kerääminen esimerkiksi koiran lenkittämiseen, jolloin ei tarvitse lähteä etsimään jokaista kasvia erikseen. Mäkelä opastaa valitsemaan kasveja, jotka ovat hyvässä kunnossa: näin kasviosta saa siistimmän näköisen. Oppilaat kertovat, että suurin osa kasveista on löytynyt lähiympäristöstä.
– Olin kesällä Lapissa ja keräsin sieltä pari ylimääräistä kasvia, Sormunen kertoo.
Sanna Penttinen pitää kasvion keräämistä edelleen tärkeänä. Opetussuunnitelma velvoittaa keräämään kahdeksannella luokalla eliökokoelman, joka voisi sisältää kasvien sijaan myös kuvia esimerkiksi hyönteisistä tai kaloista. Mankolan koulussa kerätään kasveja, sillä niiden ikuistaminen on helpompaa kuin liikkuvien luontokappaleiden.
– Ihminen kiinnittyy eri tavalla luontoon, kun tunnistaa, mitä ympärillä on. Jos tietää kasveista, ymmärtää jotain myös maaperästä, siitä millaiset kasvit kasvavat tietyissä olosuhteissa. Se on osa laajempaa luonnontuntemusta.
Biologian opetuksessa yksi ajankohtaisista aiheista on luonnon monimuotoisuuden katoaminen. Vastapainona Penttinen kertoo oppilaille myös siitä, mitä luonnon hyväksi tehdään jo nyt.
