Meditatiivinen tutkimusmatka äänen ytimeen

Memorian kaltaisia elokuvia ei teatterilevityksessä juuri näe.

Elokuva

Memoria (2021)

Ohjaus: Apichatpong Weerasethakul

Jessica (Tilda Swinton) herää valtavaan pamaukseen, jota hän kuvailee kuin betonikuulan putoamiseksi meriveden ympäröimälle metallilevylle. Ääni alkaa toistua muuallakin, mutta Jessican ihmetykseksi kukaan muu ei vaikuttaisi sitä kuulevan. Hän alkaa selvittää pamauksen aiheuttajaa käymällä muun muassa ääniteknikon ja lääkärin pakeilla. Lopulta vastaukset löytyvät, jos ovat löytyäkseen, Bolivian viidakoista.

Aiemmin ei edes Kultaisen palmun voitto ole taannut thaimaalaisen Apichatpong Weerasethakulin elokuville laajempaa levitystä Suomessa, ja nihkeää se on ollut muuallakin. Syynä on niiden epäkaupallisuus, johon Memoria tekee särön lähinnä nimekkäällä pääosanesittäjällään.

Äänen alkuperää tutkivana mysteerinä alkava Memoria muuntuu edetessään maagiseksi realismiksi, jossa aika, paikka ja muistot alkavat hämärtyä ja sekoittua paitsi Jessicalla myös katsojalla.

Kerronnan vauhti on verkkaista jopa slow cineman tyylilajissa kameran pysytellessä paikoillaan pitkissä, kauniisti kuvatuissa kohtauksissa, joissa ei näennäisesti tapahdu juuri mitään. Tämän kauemmaksi ei Marvelin supersankarielokuvista pääse.

Suoratoisto

The Place (2017)

Ohjaus: Paolo Genovese. Yle Areena

The Placen kohtaukset koostuvat keskusteluista kahvilassa, jonka nurkkapöydässä istuu mies muistikirjan kanssa. Hänen luokseen saapuu ihmisiä, joilla on jokin toive. Mies lupaa toteuttaa ne, kunhan avunpyytäjät suorittavat hänen määräämänsä tehtävän. Niin toiveet (sokea haluaa näön) kuin niiden hinnat (lapsen murha) kuulostavat kohtuuttomilta.

Tv-sarjasta elokuvaksi puristettu kokonaisuus sisältää odotuksenmukaisia ongelmia. Ihmisten kamppailu äärimmäisen vaikeiden valintojen edessä vaikuttaa pikakelaukselta, eikä heidän luottamustaan salaperäisen miehen yliluonnollisiin kykyihin kyetä perustelemaan uskottavasti.

Toisin kuin asiakkaidensa, nimettömän miehen motiivit jäävät avoimemmiksi. Vito Corleonen sijaan hän vaikuttaa työhönsä leipääntyneeltä maalaislääkäriltä, joka jakaa reseptivihkostaan rutiininomaisesti liian vahvoja lääkkeitä. Se on omiaan vesittämään elokuvan esittämää moraalista kysymystä.