Susanna Auvinen pakkasi autoonsa kaiken tarpeellisen ja odottaa mitä kaikkea kohtaa Suomen kesässä.
Tätä juttua lukiessasi jyväskyläläinen Susanna Auvinen on ”jossain”. Hän pakkasi autoonsa 30.5. muun muassa patjan, lapsiltaan saamansa trangian, riippumaton, makuupussin, kirjoja sekä vaatteita jokaista säätä varten. Hän reissaa eri puolilla Suomen elokuun puoleen väliin saakka.
Susanna täytti 50 vuotta vuonna 2020. Vuoden piti olla henkilökohtainen juhlavuosi, mutta kaikki suunnitelmat peruuntuivat koronan vuoksi.
– Aloin miettiä tänä keväänä, että töissä on ollut vähän rankkaa ja haluaisin pitää tauon. Tein ammatinharjoittajana töitä viimeisimmät kolme vuotta. Tein myös hyvin paljon iltatöitä, joka vaikutti elimistööni. Olen nyt irtisanoutunut kaikista tämän hetken yhteistyökumppaneista ja vietän vapaan kesän. Mietin samalla mitä alan tehdä syksyllä. Kesä tuo varmasti siihen ajatuksia, Auvinen pohti toukokuussa Vaajakosken uimarannalla.
Monet lähtevät jossain elämän taitekohdassa maailmanympärysmatkalle, mutta Susanna valitsi lyhyemmän kierroksen
– Minulla jäi nuorena käymättä interrail. Sehän on mahdollista nykyään aikuisillekin, mutta suuntavaistottomana ihmisenä en voi mennä junamatkalle. En nauttisi siitä, että olisin koko ajan hukassa. Nyt pärjään navigaattorilla ja minulla on ystäviä eri puolilla Suomea. Minulle on luvattu yöpaikkojakin jo valmiiksi. Retkeily ei ole minulle kovinkaan tuttua. Viime kesänä kävin kaksilla festareilla ja nukuin autossa, ja se oli ihan kivaa, Susanna kertoo.
Susanna Auvinen aloittaa kesän matkan suvun kesämökiltä Pielavedeltä, jonne hän myös päättää reissunsa elokuussa.
Hän on buukannut itsensä talkoolaiseksi kaksille festivaaleille, Pyhtäälle ja Pyhäsalmelle. Ne ovat kesän ainoat lukitut viikot.
Jouduin vähän puhutteluun, että mitä olet oikein tekemässä.
– Olen ollut mukana urheiluseuratoiminnassa ja tottunut talkootöihin. Talkoolaisena saan majoituksen ja ruuan, ja mahdollisuuksien mukaan voin käydä katsomassa festarin ohjelmistoa.
Yksi suunnitelma Susannalla on jo selkeä. Hän aikoo käydä mahdollisimman paljon lavatansseissa.
– Olen pohtinut jo jonkin aikaa, että olisiko se minun harrastukseni. Ohjaan työkseni lavista, mutta olen käynyt tosi vähän oikeissa lavatansseissa. Olen kysynyt lavis-ryhmien naisilta, että pitäisikö meidän tehdä syksyllä yllätyshyökkäyksiä tanssipaikoille. On niin mahtavaa tanssia livemusiikin tahdissa ja jonkun kanssa.
Hän jatkaa, että ihmisillä on tietynlaisia mielikuvia tanssilavoista.
– Haluaisin tuoda sellaista ilosanomaa, että voimme tanssia vaikka yksin tai naiset keskenään. Jumppasalit ovat vähän ankeita tanssille, ja siitä jää jokin juttu puuttumaan eli livemusiikki ja ihmisten tapaaminen.
Sen verran Susanna Auvinen on käynyt tanssipaikoilla, että hän tietää niiden ”pelisäännöt”. Naisten ja miesten rivit ovat edelleenkin vastakkain, ja hän miettii, että voisiko sille asetelmalle tehdä jotain.
– Olin keväällä tansseissa Kartanon Kievarissa. Minulle tuli ensin niin kauhea ahdistus, kun mietin sitä asetelmaa. Kilpajuoksun jälkeen hain sitten erästä miestä tanssimaan ja hän olikin hyvä tanssija. Sekin on väärä mielikuva, että tanssilavoilla käyvät vain todelliset tanssin harrastajat. Näkisin, että lavatansseja pitäisi muuttaa ja elävöittää, että hekin, jotka ovat vieraantuneet lavatanssikulttuurista, löytäisivät lavat uudestaan.
Susanna Auvinen on fysioterapeutti, ja ihan niin paljon hän ei aio muuttaa elämäänsä, että opiskelisi uuden ammatin. Hän kokee, että haluaa tehdä edelleenkin töitä kehonhuollon ja ihmisten hyvinvoinnin parissa. Hän on opiskellut myös pilates-ohjaajaksi ja viimeisimpänä hän kävi hengitysohjaajakoulutuksen.
Auvinen on yksi jyväskyläläisen tanssi- ja voimisteluseura Illusionin perustajista. Hän kokee yhteisen toiminnan tärkeänä elämässään.
– Tykkään olla ihmisten kanssa. Työssäni tapaan tosi paljon ihmisiä, ja sen vastapainoksi tarvitsen myös yksin oloa.
Susanna lähtee kesämatkalleen periaatteessa nollabudjetilla. Toki hän miettii esimerkiksi ajoreittejä valitessaan nykyiset polttoaineiden hinnat.
Hän kävi myös jälkikasvun kanssa keskustelun äidin erilaisesta kesästä.
– Lapset olivat vähän huolissaan, kun kerroin suunnitelmastani. Jouduin vähän puhutteluun, että mitä olet oikein tekemässä. Toisaalta he ymmärtävät, että haluan viettää tällaista aikaa. Olen elänyt yksin viime vuosina ja tottunut käymään erilaisissa paikoissa ja tilaisuuksissa myös yksin. Minulle onkin tullut ihania kohtaamisia, ja ei tiedä millaisia yhteyksiä löytyy kesällä, kun on yksin liikkeellä. Kesällä hyppään myös sadun maailmaan, kun suuntamme lapsenlasten kanssa retkelle Muumimaailmaan.
Elokuun loppupuolella kysymme Susanna Auvisen kesäkuulumisia ja kerromme niistä myös Suur-Jyväskylän Lehden lukijoille.