”Saako sun kanssa painia?”

Saako sun kanssa painia?

Ekaluokkalaisen pojan kysymys Keski-Palokan koulun liikuntasalissa vetää Petra Ollin suupielet entistäkin leveämpään hymyyn. Ei taida olla ensimmäinen kerta, kun painin maailmanmestari kuulee tämän kysymyksen, sillä vastaus tulee kuin kuuluisalta apteekin hyllyltä.

– Sitä vartenhan mää täällä oon, Olli vastaa.

Ollaan Painiliiton järjestämän nais- ja tyttöpainikiertueen ensimmäisellä etapilla. ”Sattumalta” paikkakunnaksi valikoitui Jyväskylä, jossa viime syyskuusta asti Painiliiton toiminnanjohtajana työskennellyt Pasi Sarkkinen perheineen asuu.

Vastaanotto Keski-Palokassa sai jopa painissa kaiken nähneen ja kokeneen Ollin, 27, hämilleen. Liikuntasalissa Ollin ja neljän Harjun Woimassa painia harrastavan tytön esitystä seurasi noin puolet koulun oppilaista, lähes 300 lasta. Tämän jälkeen Olli veti 1C- ja 1D-luokkien noin 50 oppilaalle liikuntatunnin painin merkeissä.

Suurin yllätys koitti vasta tämän jälkeen. Nimmari- ja selfiejonosta liikuntasalin käytävällä ei meinannut tulla loppua. Opettajat kyselivät jo Ollin aikataulujen perään, mutta tällä ei ollut kiire minnekään.

– Tätä vartenhan täällä ollaan.

Kun jono vihdoin loppui, Olli oli aidosti ihmeissään.

– En ole eläissäni kirjoittanut näin paljon nimmareita. Kirjojakaan ei tarvinnut signeerata yhtä paljon. Tämä oli hauskaa!

– Ja huomasi, että tämä on tosi liikunnallinen koulu. Siitähän kaikki lähtee, Olli kehaisi.

Vuonna 2018 painin maailmanmestaruuden voittanut Olli ei ole jäänyt toimettomaksi vuonna 2020 lopettamansa aktiiviuransa jälkeenkään. Toki hän myöntää, että uuteen elämänvaiheeseen sopeutumisessa meni aikansa. Jonkin aikaa hän oli jopa jossain määrin hukassa, etsi suuntaa ja tarkoitusta elämälleen. Uusi ura löytyi vähemmän yllättävästä paikasta – painisalilta, valmentajan roolista.

Suomen tyttöpainijoiden parhaimmiston Kuortaneelle keräävä Petra Junior Team aloitti toimintansa tammikuussa 2020. Vain noin kuukausi myöhemmin Olli kertoi lopettavansa aktiiviuransa. Syksystä 2020 alkaen Olli on itse ollut vahvasti mukana nimikkotiiminsä valmennuksessa.

Uransa jälkeen Olli on myös opiskellut liiketoiminnan ammattitutkinnon Seinäjoella, valmentajan ammattitutkinnon Kuortaneella, julkaissut Mikko Kekäläisen kirjoittaman elämäkertakirjan Painija, osallistunut tosi-tv-ohjelma Big Brotheriin sekä monen muun tv-ohjelman kuvauksiin.

– Kirjaprojektia ei ole ikävä! Kirjaa tehdessä ja julkistuksen aikaan sai puhua itsestä niin paljon, että oma tarina alkoi tulla korvista ulos. Se oli väsyttävä, mutta hieno rupeama, ja samaan aikaan oli paljon muutakin ohjelmaa. Sen jälkeen onkin ollut pakko vähän rauhoittua. En ole ihan joka paikkaan lähtenyt ja suostunut, Olli kertoo.

– Mutta taidan olla luonteeltani suorittaja. Tuntuu, että koko ajan pitäisi keksiä jotain projekteja. Managerini Harri Halmekin toppuuttelee, että ota nyt ihan rauhassa, Olli naurahtaa.

Nais- ja tyttöpainikiertueelle Olli halusi lähteä. Tänä keväänä on vuorossa vielä käynti yhdellä tai kahdella paikkakunnalla, mutta täydellä teholla Olli lähtee kiertämään maata ensi syksystä alkaen.

– Tätä oli palloteltu Pasin kanssa jo pitkään, mutta korona on estänyt toteutuksen aiemmin. Halusimme startin keväälle, jotta pystymme analysoimaan ja kehittämään tapahtumia syksyä varten, Olli kertoo.

Ollin esimerkistä huolimatta nais- ja tyttöpainijoiden määrä on Suomessa pysynyt melko pienenä.

– Jos painijoita olisi pilvin pimein, eihän tällaisia kiertueita tarvitsisi tehdä. Tyttöjä on kyllä leireillä ihan mukavasti, mutta iso kysymys on, miten saataisiin heidät pidettyä lajin parissa, kun pitäisi lähteä kansainväliseen toimintaan, Olli kertoo.

– Onneksi meillä on tällainen Petra, joka osaa innostaa lapsia ja nuoria lajin pariin – miksei aikuisiakin, Sarkkinen puolestaan kehuu.

Jo kiertueen ensimmäisen etapin jälkeen nais- ja tyttöpainijoiden määrä lienee kasvussa.

– Pari ekaluokkalaista tyttöä tuli tunnin jälkeen sanomaan, että he ovat miettineet, mitä voisivat harrastaa. He sanoivat, että nyt me varmaan aletaan painimaan. Kun palaute tulee noin pieniltä noin aidosti ja silmät kirkkaina, se on mahtavaa, itse ensimmäisen kerran 6-vuotiaana painisalille mennyt Olli iloitsi.

Myöhemmin illalla Ollin vetämiin kokeiluharjoituksiin Harjun Woiman treenisalilla Woimanpesällä osallistui toistakymmentä tyttöä ja naista. Joukossa oli ensikertalaisia sekä Jyväskylän ja Vaajakosken seurojen tyttöpainijoita.

– Olen ymmärtänyt, että täällä seuratoiminta on aktiivista ja laadukasta. Rantosen tytöt (Sara ja Rita) ovat ikäluokkiensa lahjakkaimpia, Olli tiesi.

Mirva Takkinen oli aiemmin tutustunut lajiin vain painia harrastavan poikansa kautta.

– Olen vähän hullu kokeilemaan kaikkea uutta, ja kun tällainen mahdollisuus tuli, halusin kokeilla. En ole niinkään baletti-ihminen, vaan harrastan mieluummin tällaisia lajeja. Hauskaa oli, ja tosi fyysistä. Voisin hyvin tulla toistekin, Mirva Takkinen sanoi.

– Tulee se, Takkisen harjoitusvastustajana toiminut Harjun Woiman toiminnanjohtaja Petra Riutta-aho tokaisi.

Toinen Petra vaikutti siltä, että päivän anti oli hänelle positiivinen yllätys.

– Kun saa tehdä kivoja asioita, ne antavat energiaa ja voimaa. Valmentaminen on mielekästä ja tuntuu hyvältä. Se on arvokasta, kun huomaa, että työllä on merkitystä. Esimerkiksi täällä oltiin tosi kiinnostuneita ja innostuneita, että tulimme tänne, hän kiitteli.

– Ja on sekin hienoa, että nimeni muistetaan vielä muustakin kuin BB-voitosta!

300

Lähes niin monta lasta seurasi Petra Ollin ja neljän Harjun Woimassa painia harrastavan tytön esitystä Keski-Palokan koululla