Saukkolan kylällä on omakotitalon yläkerta, jossa syntyy talvikuukausien aikana ryijyjä. Seppo Oravuo teki 22 vuotta sitten ensimmäisen ryijyn ja sen jälkeen niitä on valmistunut yli kymmenen. Osan niistä on suunnitellut Oravuon lapsuudenystävä Pekka Rita.
Jos jokin työ vaatii kärsivällisyyttä, sormivoimia ja visuaalista silmää, niin se on ryijyjen tekeminen. Jyväskylän Saukkolassa asuva Seppo Oravuo, 81, kutoi aluksi rättimattoja metreittäin Ylä-Muuratjärven koululla olleilla kangaspuilla. Mattojen kutominen alkoi vuonna 1998 ja vuonna 2000 hän teki ensimmäisen ryijynsä. Sen jälkeen kangaspuut ilmestyivät myös kodin yläkertaan. Parisen viikkoa sitten hän irrotti kangaspuista viidennentoista ryijynsä.
– Äitini teki ryijyjä ja sieltä on jäänyt muistikuva siitä, miten ryijyä kudotaan. Kun ostaa valmiin ryijypaketin lankoineen, siinä on hyvin tarkat ohjeet. Niitä seuraamalla osaa tehdä ryijyn, kun on tarkka. Itse tein alussa pari ryijyä käsin ompelemalla. Välillä innostus vähän laantui, mutta sitten nuoremman pojan poika toivoi ylioppilaslahjaksi ryijyn. Hän valitsi mieleisensä mallin ja siitä ryijyjen tekeminen taas jatkui, Seppo Oravuo kertoo.
Eeva-vaimo suositteli muutaman ryijyn jälkeen Seppoa keskustelemaan Pekan kanssa tekisikö hän ryijymalleja, jotka Seppo sitten toteuttaisi.
Tämä Pekka Rita on Sepon lapsuudenystävä Ähtäristä. Ammatiltaan Rita, 81, on graafinen suunnittelija.
– Seppo oli tehnyt paljon jo ryijyjä ja hänelle oli jäänyt lankoja tehdyistä ryijyistä. Lajittelimme langat ja niistä ideointi lähti. Lisäksi punnitsimme langat, että kuinka ison alueen saa yhdestä jätelangasta. Myöhemmin olemme tehneet sellaisiakin ryijyjä yhdessä, joihin teen ensin mallin ja Seppo laskee lankojen menekin.
Valmiista ryijystä näkee kokonaiskuvan vasta sitten, kun sen purkaa kangaspuilta.
Seppo Oravuo
Yhdessä keskikokoisessa ryijyssä on vähän yli 6 000 nukkaa. Seppo Oravuo teki itselleen 80-vuotislahjaksi ryijyn, jossa on yli 16 000 nukkaa. Sen tekeminen vei noin kahdeksan kuukautta.
– Jokainen nukka on merkittävä erikseen työohjeeseen. Jossakin nukassa voi olla neljä tai jopa kymmenen lankaa. Kun olen tehnyt yhden rivin, väritän sen rivin, etten tee sitä vahingossa uudelleen. Ryijyn tekeminen alkaa aina alhaalta. Onhan työ hidasta, sillä tehdessä pitää laskea nukka nukalta, ja yhdessä nukassa voi olla kolme sinistä ja yksi punainen lanka ja seuraavassa kaksi punaista. Jos laittaa enemmän väärin, pitää rivi purkaa, mutta jos menee pari nukkaa väärin, niin se ei haittaa.
Loimilangat käy Oravuolle laittamassa naapurin emäntä. Kun ne ovat valmiina, voi alkaa itse ryijyn tekeminen.
Kesällä Seppo Oravuo ei tee ryijyjä, se aika on rauhoitettu puutarhatöille.
– Kun menen tekemään ryijyä, se tavallaan sitoo aikani. Usein teen noin neljä tuntia, kun en malta lähteä pois. Valmiista ryijystä näkee kokonaiskuvan vasta sitten, kun sen purkaa kangaspuilta. Se on aina jännittävä hetki. Sen jälkeen langat leikataan saksilla.
Pekka Rita kertoo, että hänellä ei ollut aikaisemmin mitään käsitystä ryijyn tekemisen tekniikasta. Aikaisemmin hän oli tutustunut vain tuftaamalla tehtyihin ryijyihin.
– Olen oppinut paljon ryijyn tekemisen tekniikasta, kun olen katsonut miten Seppo niitä tekee. Graafisena suunnittelijana on mielenkiintoista suunnitella ryijyjä ja miettiä miten värit sointuvat yhteen. Arvostan tosi paljon esimerkiksi sellaisia ryijyjä, joissa värit häivytetään. Se on todella työlästä tehdä.
Rita jatkaa, että ennen joka pitäjällä oli ryijyissä oma mallinsa.
– Ennen ryijyjä kudottiin pirteissä ja niihin on katsottu mallia muiden ryijyistä. Joku oli senkin suunnitellut, ja niissä oli tietyt elementit. Ryijyt ovat tulleet taas muotiin, ja modernit ryijyt ovat taidetta. Jo menneinä vuosikymmeninä kuuluisat taiteilijatkin suunnittelivat ryijyjä.
Ryijyt olivat ennen reki- ja venepeittoja, jolloin nukkapuoli oli itseä vasten. Myös sisätiloissa ryijyjä pidettiin lämmön eristeenä.
Nyt Seppo Oravuo odottaa lumien sulamista, ja että pääsee laittamaan taimia kasvihuoneeseen ja puutarhaan. Kangaspuut saavat odottaa ensi syksyyn yläkerrassa.