Avantouinnista tulee 90-vuotiaalle Liisa Turuselle niin energinen olo, että hän saattaa vaikka juosta kotiin.
Auringonsäteet kimaltelevat Tuomiojärven pinnassa ja linnut laulavat kevättä. Helmikuussa 90 vuotta täyttänyt Liisa Turunen saapuu vanhan leirintäalueen rantaan kevein askelin. Kylmä järvivesi houkuttelee jo.
– Kyllä avanto on paras paikka maailmassa, sillä se päivä alkaa. Sieltä saa energiaa, mielenterveyttä! Tulee niin pirteä olo, että täältä vaikka juoksee kotiin, Turunen kertoo. Hän on harrastanut avantouintia ainakin 30 vuotta.
Turunen on asunut elämänsä pääosin Jyväskylässä, mutta syntyisin hän on Korpilahden Saakoskelta. Avantouinnin pariin hän päätyi vähän sattumalta.
– Se oli sellainen tapaus, että kun lenkkeilin täällä, näin että uimapaikalla oli iloisia ihmisiä. Sanoin, ”tekeekö se noin iloiseksi” ja minulle vastattiin, ”etkö sinä jo käy täällä?”. Siitä se alkoi. Ajattelin, jos uinti pitää noin hyvällä tuulella, niin se pitää minutkin, Turunen naurahtaa. Ja niin se on pitänyt.
Turusella ei askel paina. Liikkuminen on ollut tärkeä osa elämää aina. Turunen käy myös vesijumpissa ja lenkkeilee.
– Kunto on hyvä, enkä käytä mitään lääkkeitä. Juon vettä, syön valkosipulia, inkivääriä ja puolukkaa, ja marjoja muutenkin paljon.
Turunen käy uimassa joka päivä. Hän kävelee Kivelänrannan uimapaikalle Aatoksenkadulta. Matkaa tulee edestakaisin noin kolme kilometriä.
– Eikä se kävely riitä minulle, yleensä kävelen lenkin ainakin Kortepohjan kautta, hän sanoo.
Oli sää mikä tahansa, uimaan on päästävä. Siellä myös käydään, vaikka vieraita olisi tulossa. Aamu-uinti ei häiritse loppupäivän ohjelmaa.
– Minulla on ollut niinkin hulluja aikoja, että olen tullut uimaan aamuneljältä. Mutta yleensä herään, juon lasillisen vettä ja lähden – ilman aikataulua ja stressiä. Vasta uinnin jälkeen menen kotiin kaurapuurolle.
Turunen on kylmässä vedessä muutaman minuutin, eikä hän käytä uidessa tossuja tai hanskoja. Pitkän linjan avantouimari ei kaipaa myöskään saunaa. Lämmin tulee heti uinnin jälkeen, kun veri alkaa kiertää. Uudet puitteet harrastukselle kuitenkin kelpaisivat, sillä avantouintipaikalle ei tule esimerkiksi lämmintä vettä eikä siellä ole wc-tiloja.
– Olisihan se hienoa, jos uudet tilat tulisivat minun elinaikanani, että ehtisin siellä edes kerran käydä.
Yleensä suositellaan, että avantoon mennessä on hyvä olla uimakaveri mukana – kaiken varalta. Turunen käy kuitenkin uimassa useimmiten yksin. Kävelymatkalla on mukava kuunnella linnunlaulua ja tarkkailla luontoa rauhassa. Hän kannustaa ihmisiä liikkumaan, vaikka kaveria ei aina olisikaan.
– Ei siinä tarvitse kaveria, kun ottaa ja lähtee. Luotan myös siihen, että meillä kaikilla päivät ovat luetut, eikä siihen avanto vaikuta, hän sanoo yksin uimisesta.
Avantouinnilla onkin ollut pelkästään hyviä vaikutuksia:
– Uinti tekee niin hyvän mielen. Minun iässäni on välillä väsynyt, eivätkä kaikki päivät ole samanlaisia. Mutta kun tuolla käyn, olo on kevyt. Välillä pakkasella juoksen vesilaitokselle saakka, vaikka olen tämän ikäinen. Saan niin paljon energiaa, Turunen sanoo ja huikkaa kädellään vastarannan suuntaan.
