Rinnakkaiset äidit (2021)
O: Pedro Almodóvar
★★★★☆
Janis (Penélope Cruz) ja Ana (Milena Smit) tutustuvat toisiinsa sairaalan synnytysosastolla.
Vaikka naisilla on ikäeroa vuosikymmeniä, yhdistävät yllätysraskaus ja yksinhuoltajuus. Samalla heidän kohtalonsa kietoutuvat yhteen myös varsin odottamattomalla ja peruuttamattomalla tavalla.
Taitavana naisten ohjaajana tunnettu Pedro Almodóvar on kuvannut vuosikymmenten aikana toistuvasti sukulaisuussuhteita, äitiyttä ja naisen rooleja.
Myös hänen elokuvallinen kielensä on säilynyt entisellään ja yhtenä helpoimmin tunnistettavana. Tässä toki auttavat tutut tekijät, kuten kuvaaja José Luis Alcaine ja säveltäjä Alberto Iglesias.
Rinnakkaiset äidit tuo Almodóvarin maailmaan myös uuden elementin. Aiemmin Francon jälkeiseen aikaan keskittynyt espanjalainen avaa nyt maansa sisällissodan haavoja hyvinkin kirjaimellisesti, sillä elokuva alkaa ja päättyy falangistien uhrien joukkohaudan äärellä.
Espanjan lähihistorian traumojen käsittely vaikuttaa aluksi irralliselta johdannolta Janiksen ja Anan tarinaan. Almodóvar onnistuu kuitenkin yhdistämään kokonaisuudet tavalla, joka tuo elokuvaan vakavamman ja syvemmän tason.
Suoratoisto
Kimi (2022)
O: Steven Soderbergh. HBO Max.
★★★☆☆
Angela (Zoë Kravitz) on it-alalla työskentelevä nuori nainen, joka on jäänyt kotinsa vangiksi ilmeisesti agorafobian ja pakko-oireidensa vuoksi. Koronan mukanaan tuomat rajoitukset, etätyöt ja hygieniavaatimukset ovat tehneet hänen elämästään miltei normaalia. Kun hän törmää mahdolliseen rikokseen, hänen on kuitenkin uskaltauduttava ulkoilmaan.
Kimin Angelan loft-asuntoon sijoittuva alkupuoli on kuin korona-aikaan päivitetty Takaikkuna (1954), jossa etätyöt ovat normalisoineet naapurien tarkkailun. Ääninäytteeseen pohjautuva murhatutkimus ja yleinen vainoharhaisuus tuovat mieleen myös Francis Ford Coppolan Keskustelun (1974).
Vaikka rima esikuvien suhteen on asetettu korkealle, on lopputuloksena tehokkaasti käytetty 90-minuuttinen tyylikokeilu.