Pahanhautoja
O: Hanna Bergholm.
***
Kauhuelokuvana markkinoidun Pahanhautojan alku tuntuu someajan satiirilta kuvatessaan irvokasta näytelmää, jossa ihmiset esittävät onnellista perhettä tuottaakseen materiaalia äidin ( Sophia Heikkilä) ylläpitämään videoblogiin.
Isä ( Jani Volanen) ja pikkuveli ( Oiva Ollila) ovat pelkkiä välttämättömiä statisteja, kun taas Tinjasta ( Siiri Solalinna) äiti pyrkii muovaamaan virheetöntä ihannetyttöä.
Keskiluokkaisessa tekoidyllissä filtteri pysyy päällä myös kameran sammuttua, negatiiviset tunteet padotaan ja epäonnistumisia ei suvaita.
Pahanhautojan synkkä komediallisuus ei tule yllätyksenä, jos on nähnyt käsikirjoittajana toimineet Ilja Rautsin ohjaukset Helsinki Mansplaining Massacre ja Night of the Living Dicks.
Kun Tinja alkaa hautoa metsästä löytämäänsä linnunmunaa salaa huoneessaan, muuntuu elokuva fantasiaksi, kammottavaksi saduksi ja lopulta psykologiseksi body horroriksi. Hanna Bergholmin esikoisohjaus säilyttää kuitenkin yhtenäisyyden tunnun.
Groteski ihmislintu edustaa vertauskuvallista kaksoisolentoa, joka tarjoaa Tinjalle pakotien kiiltokuvamaailmasta ja kiltin tytön syndroomasta. Olennon fyysisestä kauhistuttavuudesta ovat vastanneet kansainväliset huiput Gustav Hoegen ja Conor O’Sullivan.
Todellinen hirviö on kuitenkin äiti, jonka hymy on kuin pakkoliike ja kehut lämmittävät kuin teräsharjalla naamaa hieroisi.
Suoratoisto
The Hole in the Ground
O: Lee Cronin. 2019. HBO Max.
**
Ollakseen irlantilainen The Hole in the Ground on poikkeuksellisen suomalainen elokuva. Sen taustalta löytyy paitsi Suomen elokuvasäätiön rahoitusta myös kotimaisia nimiä puvustuksen, maskeerauksen ja tuotannon puolelta.
Näkyvimmin sinivalkoista väriä tuo kuitenkin Kati Outinen melko pienessä, mutta sitäkin näkyvämmässä ja juonen kannalta oleellisessa roolissaan.
Tunnelmallinen kauhuelokuva käsittelee niin suomalaisesta kuin irlantilaisesta kansantarustosta tuttua pelkoa vaihdokkaasta.
Alun mystinen ja painajaismainen henki, jossa on epäselvää, onko lapsi vaihdokas, riivattu vai äiti hulluuden partaalla, viettelee mukaansa. Loppuratkaisu tekee kuitenkin tarpeettoman selvän valinnan psykologisen ja yliluonnollisen selityksen välillä.