Ukrainan sota on herättänyt vahvan auttamishalun

Ukrainassa 24. helmikuuta alkanut sota on saanut suomalaisissa aikaan monenlaisia reaktioita. Ihmiset ovat ahdistuneita, huolissaan ja peloissaan, mutta on tullut valtava tarve myös auttaa.

– Yhteisöllisyyden tunne ja auttamisen halu on noussut esiin globaalisti tässä tilanteessa, mutta myös paikallisesti. On herätty siihen, että kriisin keskellä haluamme pitää toisistamme huolta. Huolenpidon herääminen yhteisöllisenä kokemuksena on hienoa. Joillekin auttaminen on luontainen tapa toimia tällaisessa tilanteessa. Se saattaa osaltaan tuoda helpotusta tämän vaikean ajan keskellä, Jyväskylän kaupungin psykososiaalisten palveluiden palvelupäällikkö Virve Hongisto sanoo.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan herättää hänen mielestään ihmisissä iästä riippumatta monenlaisia huolen ja ahdistuksen tuntemuksia.

– Vanhusväestössä on monilla kokemuksia sodasta. Nykytilanne voi nyt nostaa niitä tuntemuksia ja sodan traumoja pintaan. Lapset seuraavat yhä enemmän uutisointia ja alakouluikäisetkin ovat somessa aktiivisesti. He voivat seurata netistä monenlaista tiedottamista sotaan liittyen ja sillä on omat seurauksensa.

Hongisto arvelee, että ihmisiä ahdistaa se mitä on jo tapahtunut ja mitä voi vielä tapahtua.

– Monia ihmisiä ahdistavat mahdolliset vaihtoehdot siitä, mitä voi tapahtua. Eli voiko sama tapahtua Suomessa kuin Ukrainassa, yhtälailla Venäjän naapurimaana. Sotatilanne realisoituu suomalaisille nyt eri tavalla. Nyt sotaa käydään Euroopassa ja se tuo asian lähemmäksi.

Jos alkaa tuntea ahdistusta, Virve Hongisto neuvoo, ettei kannata seurata sodan uutisointia koko ajan.

– On tärkeää seurata mitä maailmalla tapahtuu, mutta uutisten seuraaminen saattaa joskus olla ihmisillä vähän pakonomaista. Kannattaa järjestää muutakin tekemistä ja ajateltavaa. On tärkeää keskittyä ajoittain ihan tietoisesti hyvään, nauraa ja nähdä maailmassa myös hauskoja asioita. Arjen rutiinejakin on tärkeää pitää yllä. Se on yksi auttava tekijä ahdistuksen keskellä, Hongisto sanoo.

Jos ajatukset alkavat kiertää kehää tiettyjen mietteiden ympärillä, tai jos synkät ajatukset alkavat häiritä arkista elämää, silloin on hyvä hakea itselleen apua.

– Vanhempana on syytä seurata lasten kohdalla näitä samoja asioita. Vanhemman tehtävä on tarvittaessa rajoittaa uutisten seuraamista ja somettelua. Vanhemman pitää antaa turvan tunnetta. Lisäksi vanhemman tulee olla valmiina keskustelemaan lapsen kanssa hänen ajatuksistaan ja tuntemuksistaan. Pitää olla tuntosarvet herkkinä, jos lapsella alkaa kiertää kehää tietynlaiset puheet ja ajatukset. Silloin kannattaa olla yhteydessä johonkin auttavaan tahoon, Virve Hongisto neuvoo.

Esimerkiksi Jyväskylän perheneuvolassa on lisätty puhelinpäivystysaikoja, jotta sinne voi olla yhteydessä, jos perheessä tulee keskustelun tarvetta.

Siinä miten lapselle kerrotaan sodasta täytyy huomioida lapsen ikä ja kehitystaso. Virve Hongisto sanoo, että lähtökohtaisesti pitää kertoa asioista totuudenmukaisesti, mutta pitää miettiä millä tasolla avaa asiaa. Kaikkia lapsia on hyvä suojella sellaisilta uutistapahtumilta, jotka voivat järkyttää lasta.

– Lapselle on myös tärkeää luoda turvallisuuden tunnetta ja kertoa, että elämme turvassa, ja valaa luottamusta tulevaan. Lapselle tuodaan toiveikkuuden näkymää, että on aikuisia, jotka yrittävät ratkaista kriisin. Uskotaan ja luotetaan siihen, että sotaan löydetään ratkaisu.

Jyväskylässä on tarjolla keskusteluapua muun muassa Nuorten talossa, perheneuvolassa, Keski-Suomen sosiaali- ja kriisipäivystyksessä ja Kriisikeskus Mobilessa.

Jyväskylän seurakunnan päivystävän papin tavoittaa arkisin kello 9–15 numerosta 040 535 2328.

Kirkon keskusteluavun Palveleva puhelin on avoinna joka päivä kello 18–24 numerossa 0400 221 180.