Kansalliseepos Kalevalassa on lukuisia naisia, joiden hahmot vaikuttavat ensilukemalta melko yksiulotteiselta. Jyväskyläläinen Tiina Piilola teki vuonna 2017 väitöskirjan Kalevalan naisista ja vuonna 2019 hän julkaisi aiheesta myös kirjan.
– Kalevalassa on hyvin erilaisia naishahmoja, ja monet tuntevat parhaiten Ainon. Häntä on kuvattu kaunosieluna ja hyvin eteerisenä esimerkiksi kuvataiteessa. Nykyään Ainoon suhtaudutaan aika lailla toisin kuin esimerkiksi suomalaisen taiteen kulta-aikana.
– Aino kiinnostaa paljon nuoria naisia. Hän kokee Kalevalassa ihmeellisen muodonmuutoksen Vellamon neidoksi sen jälkeen, kun veli lupasi hänet vaimoksi vanhalle Väinämöiselle.
Kalevalassa Aino suree sitä, kulkee meren rantaan ja hukkuu.
– Kiitos Elias Lönnrot, kun hän ei laittanut Ainoa kuolemaan. Se käänne sai minut kiinnostumaan Kalevalan naisista, sillä monet heistä kokevat runoissa muodonmuutoksen. Ainon muodonmuutos voidaan nähdä naisen voimaantumisen kuvana. Kalevalan maailma on miehinen, mutta Aino onkin nuori radikaali, joka jättää sen maailman ja kieltäytyy pelaamasta sen maailman säännöillä. Hän ei suostu kauppatavaraksi, Tiina Piilola toteaa.
Piilolan mukaan Aino on Kalevalan maailmassa moderni hahmo, koska hänellä on yhteys tunteisiinsa.
– Kalevalassa miehetkin itkevät, mutta Aino on hyvä erittelemään tunteitaan. Hän on nykyihmisen kaltainen, koska hänellä on yhteys omaan sisäiseen maailmaan. Lönnrot laittoi Ainolle paljon lyriikkaa, jossa on henkilökohtaista tunteiden purkamista. Se on yksi syy, miksi Aino puhuttelee nykyäänkin. Hän on samaistuttava hahmo.
Louhi on toisenlainen nainen, ja suomalaiset naiset ovat Tiina Piilolan mukaan perinteisesti tykänneet samaistua Louheen. Louhen voimaa ihaillaan.
– Louhi on tietyllä tavalla tasa-arvoinen ja toimii miesten tavoin. Louhi on väkevä ja vahva nainen, ja jopa aggressiivinen. Kalevalan lopuksi hän muuttuu kyyhkyseksi. Louhi osoittaa vihaansa ja nöyrtyy Kalevalassa, ja hänestä tulee rauhan symboli. Louhen viha on kuitenkin perusteltua, koska hän puolustaa omaisuuttaan.
Lemminkäisen äiti on tuttu hahmo muun muassa Akseli Gallen-Kallelan taideteoksesta. Äidin ajatellaan olevan uhrautuva äiti, joka pelastaa poikansa tuonen virrasta.
– Lemminkäisen äiti taivuttaa kuoleman lakeja ja tuo poikansa elävien kirjoihin. Kalevalassa on käänteitä ja viittauksia, joista voi tulkita, että äiti on shamaani. Hän ei pelasta poikaansa vain pelkän äidinrakkauden voimalla.
Kalevalassa on Tiina Piilolan mukaan monitulkintaisia ja neuvokkaita naisia. Kalevalan naiset joutuvat koville ja heitä kohdellaan rajulla tavalla, mutta he kaikki kykenevät isoihinkin muutoksiin ja laittavat elämänsä uusiksi.
– Kalevalassa on ikivanhoja runoja, mutta niistä on otettu ”käyttöön” vähän kliseinen ilmaisu suomalaisen naisen voimasta ja vahvuudesta. Usein sanotaan, että naiset ovat vahvoja kuin Kalevalan naiset. Pitäähän se paikkansa, kun katsoo esimerkiksi Suomen nykyistä hallitusta. Suomalaiset naiset ovat sillä tavalla Louhia, että olemme osallistuneet aina yhteiskunnalliseen elämään.
Piilolan mukaan vahvuuden käsitystä voisi tasapainottaa ja hänen mielestään se on vähän muuttumassa.
– Haluaisin haastaa ja kyseenalaistaa sitä vahvaa suomalaista naista. Kuinka vahva pitää olla? Joskus on vahvuutta olla myös vähän heikko ja herkkä, ja näyttää omaa kipua, ja ettei jaksa, Piilola sanoo.