Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Elokuvat: Nightmare Alleyn maailma on visuaalisesti kaunis mutta pessimistinen

Nightmare Alley

Ohjaus: Guillermo del Toro

***

1930- ja 1940-lukujen taitteeseen sijoittuva Nigthmare Alley on kertomus kiertävän sirkuksen apumieheksi pestautuvasta Stanton Carlislesta ( Bradley Cooper), joka selvänäkijän ja mentalistin metkut opittuaan päättää lyödä rahoiksi ja siirtyä rahvaan lanteista yläluokan setelitukkuihin.

Guillermo del Toron Nightmare Alley on toinen filmatisointi William Lindsay Greshamin samannimisestä romaanista. Niistä ensimmäistä on Suomessa esitetty nimellä Painajaiskuja (1947). Sisällöllisesti suurimmat erot ovat, ettei del Toro ole pehmentänyt romaanin synkkää loppua ja että Cooperin esittämän Stantonin epämiellyttävyys on viety entistä pidemmälle.

Vaikka kyseessä on realistinen draama, on fantasian ja kauhun parissa aiemmin viihtynyt del Toro kotonaan rähjäisen tivolin kummajaisia karnevalisoivassa, irvokkaassa keinotodellisuudessa. Kun mutaiset kentät vaihtuvat art deco -hotelleihin, ihmisten huijaus ja hyväksikäyttö saavat vain koreammat puitteet.

Suoratoisto

Missä on Emily?

Ohjaus: Paul Feig. Elisa Viihde.

**

Stephanie ( Anna Kendrick) on yksinäinen yksinhuoltaja, jonka naapuriin muuttaa salaperäiseltä vaikuttava pr-konsultin Emily ( Blake Lively). Kun tämä eräänä päivänä katoaa viestiä jättämättä, päättää Stephanie ottaa selvää, mitä hänen uudelle ystävälleen on tapahtunut.

Missä on Emily? (2017) asettuu samaan riviin kuin David Fincherin Gone Girl (2014) ja Tate Taylorin Nainen junassa (2016), jotka myös ovat romaaniin pohjautuvia kuvauksia valkoisen keskiluokan fasadin paljastumisesta luhistumispisteessä olevaksi kulissiksi.

Missä on Emily? sisältää enemmän koukkuja kuin innokkaan kalamiehen viehelaatikko pyrkiessään keikauttamaan juonen yhä uudestaan.

Takaumat, näkökulman vaihdokset ja epäloogiset katsojan vedätykset eivät kuitenkaan tee siitä kiinnostavaa, ainoastaan epäuskottavan.

Paul Feigin tausta naisporukoiden kohelluskomedioiden parissa alkaa näkyä elokuvan loppupuolella osittain tahattomasti.