Muuramen kunnanjohtaja oli yli 100 päivää sairaalassa – Testamentti oli jo tehty, kunnes kaikki muuttui

Elokuussa 2020 Ari Ranta-aho on lähdössä kokouk­seen Jyväskylään ja sen jälkeen Helsinkiin. Matkalaukku on pakattu edellisenä iltana. Aamulla olo on heikko. Hän asettuu selin makuulle ja nostaa jalat ylös, koska tuntuu, että se voisi helpottaa.

Tytär on käymässä. Hän on lähdössä ulkoiluttamaan koiraa ja kysyy ohimennen, onko kaikki kunnossa. Isä vakuuttaa, että on.

Aamupuuroa meinaa pudota suunpielestä vaatteille. On aika lähteä.

Ranta-aho nousee autoon. Kytkimen painaminen tuntuu vaikealta. Hän päättää ajaa terveyskeskuksen kautta.

Terveyskeskuksessa ylilääkäri Jari Nojonen huomaa kunnanjohtajan ja huomaa heti, että nyt tarvitaan nopeasti ambulanssia.

Sairaala Novassa ­kohtaus todetaan aivoinfarktiksi. Liuotusta ei tehdä. Ranta-ahjo jää sairaalaan. Illalla olo alkaa huonontua. Uusissa kuvissa infarkti osoittautuikin vaikeaksi.

Henkisesti olen vahvempi kuin koskaan.

– Tuntui, että kuolen. Kivut olivat valtavat. Samalla ehdin ajatella, että näen taas äidin ja isän, Ranta-aho kertoo puolitoista vuotta myöhemmin Muuramen kunnantalolla.

Elämä ei loppunut, vaan kivut alkoivat. Särky oli niin kovaa, ettei Ranta-aho saanut nukuttua ja kaikki kosketus sattui.

Lokakuussa 2020 Ranta-aholle kokeillaan hermostoa ja mielialaa lamauttavaa lääkettä, jotta hän saisi vähän unta.

– Se oli yöllä hoitajan ehdotus. Hän sanoi, ettei kestä enää katsoa kitumistani.

Lääkkeiden avulla Ranta-aho pystyi nukkumaan muutamia tunteja yössä, mutta kivut jatkuivat.

Elämänlaatu on moninkertainen entiseen verrattuna. Arvomaailma on muuttunut. Fyysisillä rajoitteilla ei ole mitään merkitystä, ne saadaan kuntoutettua.

Hän kuvaa niitä helvetillisiksi.

– Jossain vaiheessa ajattelin, että en enää jaksa ja tein jopa testamentin.

Tammikuussa 2021 Ranta-aho kiidätetään sairaalaan. Kunto on heikentynyt entisestään. Selvitään kuitenkin säikähdyksellä, kyse ei ole uudesta infarktista. Elämä ja kivut jatkuvat.

– Suihkussa käynnit olivat yhtä tuskaa. Pelkäsin sitä jo ennakkoon, ihokosketus sattui niin paljon. Minua myös paleli koko ajan, vaikka huoneen lämpö oli säädetty maksimiin.

Helmikuun viimeisenä päivänä 2021 Ranta-aho ei jaksa enää. Kipujen on loputtava. Hän päättää jättää hermostoa rauhoittava lääkkeen ottamatta.

Olin varma, että nyt olen kuollut. Aluksi en uskaltanut liikkua, ettei kipu ala.

– Katsoin kelloa viimeisen kerran yhdeltätoista ennen kuin nukahdin. Hyväksyin, etten enää jaksa.

Ranta-aho vaipuu uneen.

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä 2021 Ari Ranta-aho herää ja katsoo kelloa. Se on kuusi eikä mihinkään satu.

– Olin varma, että nyt olen kuollut. Aluksi en uskaltanut liikkua, ettei kipu ala.

Kipu ei ala. Helpotus, ihmetys ja tunteenpurkaus on valtava.

– Sen jälkeen en ole kipulääkettä ottanut.

Myöhemmin maaliskuussa Ranta-aho osallistuu kuntoutukseen Kankaanpäässä. Hän on vielä pyörätuolissa. Kankaanpäässä hän päättää, että palaa töihin, koska kokee olevansa terve kipujen loputtua.

Muuramen kunnanjohtajan sijaisen haku on edennyt jo haastatteluvaiheeseen. Kunnassa ei tiedetä Ranta-ahon työkuntoa.

– Sanoin, että voin osallistua työhaastatteluun Teams-yhteydellä.

Haastattelussa Ranta-aho osoitti, että pää pelaa ja hän on valmis palaamaan virkaansa.

Huhtikuussa täytyy vakuuttaa vielä työterveyslääkäri, joka ei nähnyt työhön paluuta järkevänä vakavan sairastumisen jälkeen.

Hänen päänsä kääntyi, kun hän oli nähnyt Ranta-ahoa hoitaneiden asiantuntijoiden lausunnot ja keskustelut heidän kanssaan.

Aivot joutuivat valtavan rasituksen kohteeksi, mutta kohtauksen vaikutukset rajoittuvat motoriikkaan.

– Lupasin tehdä töitä kokotyöaikaisena jaksamisen mukaan. Motivaatio ja halu päästä töihin oli huipussaan.

Liikkuminen ilman pyörätuolia alkoi seisomisharjoituksilla. Ne laajenivat muutamaan askeleeseen ja vähitellen keittiön pöydän ympäri kiertämiseen.

Toukokuussa 2021 Ranta-aho palaa Muuramen kunnanjohtajaksi. Kesällä hän piti lomaa, mutta nyt takana on jo kahdeksan kuukautta työelämässä.

Kuntoutus etenee. Ranta-aho käy säännöllisesti fysioterapeutilla.

– Ajatus hiihtämisestä on jo melkein pakkomielteistä, hän myöntää.

Haastattelun aikana Ranta-aho herkistyy muutaman kerran. Kokemus on ollut järisyttävä.

Sairaalassa Ranta-aho vietti yli 100 päivää. ­Sairaus vei 15 kiloa, mutta antoi myös tilalle.

– Elämänlaatu on moninkertainen entiseen verrattuna. Arvomaailma on muuttunut. Fyysisillä rajoitteilla ei ole mitään merkitystä, ne saadaan kuntoutettua.

– Ja ovat ne kilotkin palanneet, Ranta-aho naurahtaa.

Infarkti iski aivojen motoriikkakeskukseen, mutta ei vaurioittanut ”päätä”. Ranta-aho on täysin järjissään, kuten hän itse sanoo.

Vasen puoli halvaantui lähes kokonaan eikä oikeakaan täysin säästynyt. Oikea puoli on nyt kunnossa ja vasen palautumassa.

– Henkisesti olen vahvempi kuin koskaan.

Papereissa aivoinfarktin syy jää epäselväksi. Stressillä lienee osuutta.

Ranta-aho kertoo, että hänellä on yleensä ollut lehmän hermot eikä taipumusta stressata.

Keväällä ja kesällä 2020 kunnassa kuitenkin kuohui. Tilintarkastaja vaati lisäselvityksiä eikä kunnanjohtajalle ja -hallitukselle esitetty tili- ja vastuuvapautta.

Vapauttavasta äänestyksestä valitettiin hallinto-oikeuteen, mutta valitus ei menestynyt siellä.

– Epäilykset olivat kova paikka, kun tiesi, että kaikki on hoidettu asianmukaisesti. Ehkä se kaikki jäi jonnekin tuonne päähän. Mutta ei sillä ole oikeastaan väliä. Syyllisiä on turha etsiä. Enkä ole katkera tai miettinyt, ettei sairaalassa liuotettu. Siihen on kaiketi lääketieteelliset perusteet. Kaikki tekivät varmasti parhaansa.

Myöskään kipujen äkilliseen loppumiseen ei ole lääketieteellistä selitystä, mutta ei silläkään ole väliä.

– Vain terveydellä on.

Lisää aiheesta