Lastensuojelun piiriin tulevien lasten ongelmat ehtivät kasaantua isoiksi, ennen kuin he saavat apua.
– Lasten ongelmat ovat entistä suurempia, koska ennaltaehkäisevää työtä ei ole tehty. Kodin ulkopuolelle sijoittaminen saattaa olla ensimmäinen lastensuojelun toimenpide, vaikka sen pitäisi olla se kaikkein viimeisin keino, tilannetta kuvaa Äänekoskella sijaitsevan lastensuojeluyksikkö Wörtin johtaja Leena Leppänen.
Tilannetta on pahentanut alan resurssipula, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että sosiaalityöntekijät vaihtuvat tiuhaan.
– Ennen sama sosiaalityöntekijä tunsi perheen, sen historian ja osasi auttaa sopivalla hetkellä sekä oikealla tavalla, Leppänen sanoo.
– Tuntuu, että kukaan ei ole nyt riittävän kipeä saadakseen apua. Keskivaikea masennus ei vielä riitä perusteeksi hoitoon. Kun me ammattilaiset emme saa hankittua lapsille apua, voi vain kuvitella kuinka vaikeaa perheiden on yrittää sitä, hän jatkaa.
Wörtin yrittäjä Harri Lahtinen on lastensuojelussa jo toisella kierroksella. Hän keskittyi välissä muihin töihin, mutta palasi alalle viime vuonna ja huomasi muutoksen.
Onko tosissaan paneuduttu lastensuojelun tilanteeseen ja kuunneltu ruohonjuuritasoa?
Harri Lahtinen
– Viidessä vuodessa on tapahtunut isoja muutoksia huonompaan suuntaan. Lapset ovat nyt paljon huonommassa kunnossa tänne tullessaan.
– Lasten olot voivat olla perheissä pitkään huonoja, mutta ne eivät tule ilmi, kun perheitä ei kohdata. Auttamaan päästään vasta, kun on jo kriisi, Lahtinen jatkaa.
Tilanne johtuu resurssipulasta, mutta Leppänen ja Lahtinen korostavat, etteivät syytä kuntia tai niiden sosiaalityöntekijöitä.
– Viesti menee heille, jotka luovat raameja kunnille. Onko tosissaan paneuduttu lastensuojelun tilanteeseen ja kuunneltu ruohonjuuritasoa? Lahtinen kysyy.
Hän kertoo kutsuneensa paikallisia kansanedustajia jo vuoden ajan puhumaan asiasta, mutta vielä kutsuun ei ole vastattu.
Resurssien lisäksi ammattilaisilla olisi päättäjille asiaa lainsäädännöstä.
– Laki linjaa, että jos lapsi tulee meille sijoituksena avohuollon tukitoimenpiteenä, häntä ei voi mitenkään rajoittaa tai esimerkiksi puhalluttaa, vaan kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen, Leppänen kertoo.
– Avohuollon sijoituksessa kaikki tarpeelliset työkalut eivät ole käytössä. Tällä hetkellä kunnat maksavat toiminnan, rahalle pitäisi saada myös vastinetta, tuloksia, Lahtinen toteaa.
Kiireellisissä sijoitus- ja huostaanottotapauksissa lastensuojeluyksiköllä on laajemmat oikeudet ryhtyä toimiin lapsen parhaaksi.
Ammattilaisten mukaan parhaaksi lapselle on tavallinen arki, aito kiinnostus lapsen asioista ja läsnäolo.
– Tiedetään, missä lapsi menee ja kenen kanssa. Ei tarvitse olla sirkushuveja, Leppänen sanoo.
Meneillään oleva hyvinvointialueuudistus on Lahtiselle ja Leppäselle vielä suuri kysymysmerkki. Tällä hetkellä kunnat ovat Wörtin asiakkaita. Lastensuojeluyksikkö tekee sopimuksen aina sen kunnan kanssa, josta lapsi tulee. Hyvinvointialueuudistuksen jälkeen vastuu siirtyy kunnilta alueille. Wörtissä ei vielä tiedetä, miten se vaikuttaa toimintaan.
– Aika vähän on ollut tietoa tarjolla. Tosin ei sitä ole osattu ehkä itsekään etsiä, Lahtinen myöntää.