Heti Lyyli Vassisen kodin kynnyksellä näkee, että tässä kodissa asuu ihminen, joka rakastaa joulua. Joulukuusi oli jo viime viikolla olohuoneessa ja eri puolilla kotia on kauniita jouluasetelmia sekä valoja.
Keittiössä odottaa suurin yllätys: seinät ja keittiön kaappien ovet on ”päällystetty” vuosien aikana saaduilla kymmenillä joulukorteilla. Niitä mahtuu myös lisää, ja kaikki kortit laitetaan vuoden alussa takaisin laatikoihin.
98-vuotias Lyyli Vassinen valmistelee joulua edelleen myös muille. Yhden tyttären kolme poikaa tulevat mummolaan syömään aatonaattona, jonka jälkeen mummo viettää omaa jouluaan.
– Lapsuuden ja nuoruuden joulut vietin Karstulassa. Vuonna 1926 isä lähti metsätöihin Kanadaan ja jäi sinne. Kolme kuukautta hänen lähtönsä jälkeen syntyi neljäs lapsi ja vanhin oli 5-vuotias. Äiti sanoi, että olen teille isänä ja äitinä ja näyttäkää, että teistä tulee kunnollisia ihmisiä.
Vuonna 1939 Lyyli Vassinen muutti Jyväskylään ja pääsi Niinikankaan leipomoon töihin. Hän tapasi hieman myöhemmin tulevan aviomieheni Veikko Vassisen.
– Lasten ja lastenlasten kanssa meillä oli ihanat joulut. Vuonna 1990 oli surujoulu, sillä 15.12. oli mieheni hautajaispäivä. En tiedä miten selvisin siitä joulusta. Olihan myös vaikeat sota-ajan joulut. Vertaan niitä tähän ajankohtaan, sillä kaikki on vähän ankeata, Lyyli Vassinen pohtii.
Oman joulunsa hän tekee kauniiksi, sillä joulunkin suhteen hän sanoo olevansa romantikko. Koti koristellaan hyvissä ajoin ennen joulua, sillä Vassinen haluaa nauttia joulun valoista ja tunnelmasta pitkään.
– Minulla on makuuhuoneessakin kauniita tauluja, että menen hyvillä mielin nukkumaan.
Lyyli Vassinen asuu Harjun takana kodissa, jossa hän on asunut 29 vuotta. Tätä ennen Vassiset asuivat omakotitalossa Vellamonkadulla.
Tyttäret ovat 75-, 73- ja 63-vuotiaita. Hän hoitaa kaikki kodin työt itse, ja nauttii paljon esimerkiksi leipomisesta; entinen leipuri kun on.
– Olen kiitollinen siitä, että joka aamu olen omilla jaloillani ja keitän aamupuuron. Se on tärkeää, että muisti pelaa. Laitan pitkän iän salaisuudeksi onnellisen avioliittoni. Se oli niin onnistunut ja mieheni oli nuoruuden ensirakkaus. Meidät vihittiin vuonna 1946, ja tytötkin ovat sanoneet, että valitsin heille hyvän isän. Joskus, kun kävelimme toistemme ohi kotona, sanoin hänelle ”halataanko”, Veikko vastasi, että halataan vaan ja minä siihen, että otetaan oikein kunnon ote. Joskus innostuimme tanssimaankin, kun radiosta tuli hyvä valssi, Lyyli Vassinen muistelee nauraen.
Viime vuosina hän on kirjoittanut kahden vuoden aikana lähes 300 kirjettä. Kirjeitä ovat saaneet presidentti Sauli Niinistö ja hänen puolisonsa Jenni Haukio, monet päättäjät, tuttavat ja sukulaiset.
– Joskus olen keittiönpöydän ääressä sellaisen paperikasan takana ja osoitteita on ympärillä. Tänä jouluna kirjoitin eräälle aikoinaan sairaalassa tapaamalleni naiselle, jolta olen saanut usean vuoden ajan joulukortin sekä enoni pojille. En kirjoita kuin kirjettä, vaan 6–7 sivua, se on pienoisromaani. En mieti etukäteen mitä kirjoitan, tekstiä vain tulee.
Lyyli Vassinen on kirjoittanut kirjeissään paljon myös menneistä asioista ja hän sanoo muistavansa Jyväskylästäkin hyvin paljon erilaisia tapahtumia. Kirjankin niistä saisi helposti.
– Olen kiitollinen elämästä. Minulla on hyvä muisti ja pystyn ajattelemaan kaikkia asioita ja muistoja. Niitä ei kukaan vie minulta koskaan pois.