Hävikistä on tullut viime vuosina asia, jota halutaan välttää tai ainakin hallita. Tähän asiaan paneutui myös muotoilija ja vaatesuunnittelija Miia Suojala. Hän suunnitteli ja toteutti NOLLAko? Zero/Low waste -malliston, jossa kankaiden hukkaprosentti on vain 0–3 prosenttia. Perinteisellä vaatesuunnittelulla toteutetuissa vaatteissa keskimääräinen hukka on 15 prosenttia.
– Jos kankaasta tulee hukkaa, pyrin istuttamaan sen vaatteeseen niin, että sillä on jokin käyttötarkoitus – funktio. Ei niin, että teen hukkapalasta vaikka ruusukkeen, Miia Suojala kertoo.
15 vuotta yrittäjänä toiminut jyväskyläläinen Suojala on tehnyt omia vaatemallistoja yrityksensä alkutaipaleelta saakka. Aluksi tuotteet olivat lähinnä viittamaisia, mutta muotoilijakoulutuksen opinnäytetyö vei suunnittelijan yhä syvemmälle zero waste -suunnittelun ja kaavoituksen maailmaan.
– Tutustuin aiheeseen jo vuonna 2014, mutta zero waste -kaavoitus oli yrityksen käytössä haastavaa, koska vaatteiden ja kankaiden leveydet vaihtelivat. Yhden koon vaate on helppo tehdä, mutta kun tehdään sarjottuja vaatteita, tuli ongelmia. Kun aloitin uudet opinnot, tiesin mistä teen opinnäytetyöni.
Suojala esittelee zero waste -teemaiseen opinnäytetyöhönsä kuuluvia kaavakuvia, joissa koko kangas on käytetty hyödyksi lopulliseen vaatteeseen. Kun sivusaumaa on kurvattu kapeammaksi, hukkakappale on ommeltu vahvikkeeksi saumaan. Samoin pääntiet on käännetty nurjalle puolelle. Housujen kaavasta jää ylimääräinen haarakoukku, josta on tikattu housuhameeseen päällistasku.
– Viitat ovat yhtä kokoa, joten niissä hukkaa ei tule. Istuvassa t-paidassa hukka on kolme prosenttia.
Viitat ovat yhtä kokoa, joten niissä hukkaa ei tule. Istuvassa t-paidassa hukka on kolme prosenttia.
Mallistossa yhdistyvät zero waste -periaate ja luonnonmateriaalit, kuten villa, puuvilla ja pellava. Osassa vaatteissa on myös kierrätettyä puuvillaa. Suojala suosii kotimaisia kankaita. Keskimäärin hän tilaa yhtä kangasta 10–15 metriä, jonka jälkeen alkaa vaatteiden muotoilu ja kaavoitus. Osa malleista on muotoiltu suoraan mallinuken päälle. Kankaiden muotoilussa on jotakin samanlaista kuin origamien taittelussa – koko kangaspala käytetään.
– En ole ainoa maailmassa, joka näitä asioita pohtii. Esimerkiksi Ranskassa on Zero Waste Design Online (ZWDO) -yhdistys, joka on pitänyt asiasta etäluentoja kaikille kiinnostuneille. Vaatetusala pitäisi mylläyttää kokonaan ympäri. Siellä on paljon innovaatioita, joita voisi hyödyntää. On uudenlaisia tekstiilejä ja tekstiilijätteen kierrätystä, Suojala sanoo.
Hänellä on kiinnostusta myös opettaa ja tiedottaa zero waste -kaavoituksesta.
– Myymälääni voi tulla tutustumaan aiheeseen. Voisin puhua aiheesta vaikka päivän, Suojala naurahtaa.
