Sinivalkoinen valhe (2012)
119 min. Yle Areena
***
Arto Halosen kolmen vuoden tutkimustyön tuloksena syntynyt Sinivalkoinen valhe käy läpi suomalaisen huippu-urheilun, erityisesti hiihdon, dopingkulttuuria 1970-luvulta Lahden MM-kisojen joukkokäryyn 2001. Se esitetään systemaattisena, yleisenä ja ammattimaisena käytäntönä, mutta samalla dokumentti sohaisee myös muita maita muistuttaen, ettei kyseessä ole mikään suomalaiskansallinen erityispiirre.
Yleistunnelma journalistisessa elokuvassa on surumielinen, mutta siinä on myös farssin piirteitä. Siinä suhteessa se on tismalleen kuin Lahden dopingskandaali, joka toimii dokumentin materiaalia yhdistävänä kerronnallisena elementtinä.
Urheilijan valintamahdollisuudet esitetään epäkiitollisina. Vaikka taustalla vaikuttaa laaja verkosto, käryn käydessä jokainen kantaa vastuun ja häpeän yksin. Puhdas urheilija taas joutuu valmentajien epäsuosioon ja katselemaan ladulla toisin valinneiden kilpakumppaneidensa selkää. Syytettyjen penkille kutsutaan myös valmentajat, lääkärit ja urheilujohtajat. Myös sponsorit, yleisö, antidopingtyö ja toimittajat saavat osansa kritiikistä. Puhtaita papereita ei juuri jaeta.
Isänmaallinen mies (2013)
96 min. Yle Areena
**
Toivon ( Martti Suosalo) suonissa virtaa neste, jonka hemoglobiiniarvot ovat poikkeuksellisen korkeat. Työttömästä miehestä tehdään virallisesti Suomen hiihtomaajoukkueen varajohtaja, mutta todellisuudessa hänen tehtävänään on toimia urheilijoiden varaveripankkina.
Arto Halosen ansiokas Sinivalkoinen valhe raotti verhoja kulisseihin, joissa suomalaisen maajoukkuehiihdon ladut avattiin injektioruiskulla ja niiden varsia koristivat veripussit. Ohjaaja ei omien sanojensa mukaan voinut sisällyttää kaikkea keräämäänsä aineistoa dokumenttiin, joten hän päätti työstää aiheesta myös fiktiivisen elokuvan.
Mikäli Isänmaallinen mies olisi ilmestynyt 1990-luvulla, olisi se aiheuttanut pienen kohun ja urheiluihmiset olisivat tuominneet julkisesti sen esittämän todellisuuden. Edelleenkään se ei naurata, mutta syy ei ole aiheessa vain käsikirjoituksessa. Komediallista tehoa syö entisestään saarnaava sävy urheilubisneksen likaisuudesta.
Elokuvan hahmot edustavat pikemminkin laajempia tahoja kuin yksittäisiä ihmisiä, mutta toisilla on selkeämpi viittaussuhde tosielämän esikuviin. Verensä isänmaan edun alttarille vuodattava Toivo ja hänen vaimonsa kuvastavat suomalaista naiivia urheilukansaa, joka haluaa sulkea silmänsä keinoilta, joilla kulta ja kesämökkitontti saavutetaan.