Vintiltä löytynyt pistooli tai käyttämättä jäänyt perintökivääri eivät kuulu eteisen kaappiin

Vanhat aseet teettävät päänvaivaa perikunnille. Vanhoja aseita saattaa löytyä myös yllättävistä paikoista, ilman että niiden historiaa tiedetään.

– Meille tulee todella vanhojakin aseita vastaan, sellaisia jotka on valmistettu ennen Suomen itsenäisyyttä. Aseita on löytynyt seinän sisältä, ullakolta purujen seasta ja ladon kynnyksen alta. Mielikuvitusta on käytetty, kun niitä on joskus piilotettu, kertoo Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikosylikonstaapeli Jarmo Hänninen.

Kun ampuma-aseen luvan haltija kuolee, kuolinpesän hoitajalla on kuusi kuukautta aikaa päättää, mitä aseelle tehdään.

Ase tulee säilyttää niin, että se ei ole anastettavissa tai otettavissa helposti käyttöön.

– Jos kuolinpesästä kukaan ei ole luvittanut asetta itselleen tai myynyt sitä puolen vuoden sisällä luvanhaltijan kuolemasta, ase pitää toimittaa poliisille. Omistussuhde aseessa ei muutu, mutta kuolinpesä ei saa säilyttää sitä.  

Vanhankin aseen voi myydä esimerkiksi netissä. Aseista kiinnostuneita ostajia löytyy, mutta myyntiprosessi ei ole aivan niin yksinkertainen: Aseen saa myydä vain sellaiselle henkilölle, jolla on poliisilta saatu ampuma-aseen hankkimislupa. Jos lupa ei ole kunnossa, ampuma-aserikoksesta vastuuseen joutuvat sekä myyjä että ostaja.

– Hankkimisluvassa määritellään kenelle se on annettu ja minkälaisen aseen sillä saa hankkia. Lisäksi siinä on määritelty aikaväli, milloin lupa on voimassa.

Poliisiasemalla tehty asetarkastus tehdään sen jälkeen, kun ase on hankittu. Ostajan on 30 päivän kuluessa ostosta esitettävä ase poliisille. Jos hankittu ase vastaa hankkimislupaa, tilataan aselupa eli hallussapitokortti.

– Aseluvan hakijan historiasta ei saa löytyä kovin isoja kupruja, muistuttaa Hänninen.

Pääasiassa aselupia haetaan metsästys- tai harrastustarkoitukseen. Henkilökohtaisen turvallisuuden varmistamiseen Suomessa ei myönnetä aselupaa. Jos aseella on luvan hakijalle erityistä muistoarvoa tai aseella on yleistä historiallista arvoa, toimintakuntoinen ase voidaan luvittaa myös muistoaseperusteella.

– Pelkästään perintönä saatu ase ei ole luvittamisen peruste ja muistoarvoa ei tuo se, että on käyty joskus metsällä isän kanssa.

Sisäministeriön mukaan Suomessa on noin 1,5 miljoonaa ampuma-asetta ja aseluvanhaltijoita on noin 600 000. Keski-Suomessa aseluvan haltijoita on 27 500. Se on väkimäärään suhteutettuna enemmän kuin esimerkiksi Pirkanmaalla.

– Ja kun mennään täältä Itä- ja Pohjois-Suomeen, henkilömäärään suhteutettuna aselupien määrä nousee. Se liittyy siihen, miten paljon alueella metsästetään.

Sisä-Suomen poliisilaitokselle tulee luvattomia aseita viikoittain. Niitä on kahdenlaisia; rikollisessa mielessä hankittuja ja sellaisia, joiden ei edes tiedetä olevan luvattomia.

– Jos esimerkiksi pojalla on ollut isänsä aseeseen rinnakkaislupa ja isä menehtyy, rinnakkaislupa raukeaa kun pääluvan haltija kuolee. Tällaisia tapauksia on tullut vastaan, että jollakin on ollut ase 1970-luvulta lähtien, ja on luultu, että lupa on kunnossa.

Rikoslaissa on pykälä, jonka mukaan luvattoman aseen hallussapitäjä voi oma-aloitteisesti ilmoittaa esineestä ja luovuttaa sen poliisin haltuun ilman rangaistusta. Poliisi toivoo, että tarpeettomista aseista luovuttaisiin.

– Poliisilaitokselle kannattaa olla ensin yhteydessä puhelimitse ja sopia aika, jolloin aseen voi tuoda, Hänninen sanoo.

Poliisihallituksen asehallinto järjestää myös poliisin haltuun tulleiden ampuma-aseiden ja aseen osien huutokauppoja.

Luvattoman aseen hallussapito on ampuma-aserikos, josta voi saada rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Ampuma-aserikkomuksesta, kuten luvallisen aseen väärin säilyttämisestä, seuraa yleensä sakkorangaistus.

Lisätietoja: www.poliisi.fi/hae-aselupaa

’’Halpa ase ei muutu kalliiksi’’

Asetarvikkeiden erikoisliike Armoriaan tulee päivittäin yhteydenottoja käytettyjen aseiden tiimoilta. Aseista eroon haluavat muun muassa perikunnat, ampumaharrastajat ja metsästäjät.

Ikääntyneen aseen haltijan kannattaa luopua aseestaan ajoissa, ettei se jää perikunnan vaivaksi.

– Suurin osa perikuntien yhteydenotoista ei johda kauppoihin, koska usein vanhoilla aseilla ei ole rahallista arvoa. Silloin neuvomme viemään aseen poliisille, joka hävittää sen asiaankuuluvasti, kertoo Armorian myymäläpäällikkö Tuomo Såg.

Aseiden arvoon vaikuttaa muun muassa tekniikan kehittyminen.

– Nykyaikana esimerkiksi metsästyskivääriin laitetaan ­poikkeuksetta optinen tähtäin. Jos ei sellaista saa laitettua, ei kiväärillä ole käyttöä. Vanhoihin aseisiin ei myöskään saa välttämättä patruunoita enää.

Edullisimmat aseet eivät mene kaupaksi myöskään siksi, että ihmiset suhteuttavat aseen arvon aseluvan hintaan.

– Se johtaa siihen, että vanhoja aseita hävitetään poliisin toimesta. Se ei ole huono asia, että markkinoilla on käytössä olevia aseita eikä sellaisia, jotka seisovat kaapissa.

– Jonkun verran ihmiset haluavat säilyttää vaikka isoisänsä pyssyä nostalgiasyistä. Silloin yksi vaihtoehto on deaktivointi eli ampuma-aseen muuttaminen ampumakelvottomaksi, mutta senkin lainsäädäntö on tiukentunut.

– Aikoinaan arvokkaalla aseella voi olla arvoa myös nykyään, mutta halpa ase ei muutu kalliiksi, Såg muistuttaa.

Armoria on toiminut Jyväskylässä vuodesta 2003 alkaen. Tällä hetkellä sekä myymälä että sisäampumarata sijaitsevat Kanavuoren varikolla Vaajakoskella.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut