Vanhat aseet teettävät päänvaivaa perikunnille. Vanhoja aseita saattaa löytyä myös yllättävistä paikoista, ilman että niiden historiaa tiedetään.
– Meille tulee todella vanhojakin aseita vastaan, sellaisia jotka on valmistettu ennen Suomen itsenäisyyttä. Aseita on löytynyt seinän sisältä, ullakolta purujen seasta ja ladon kynnyksen alta. Mielikuvitusta on käytetty, kun niitä on joskus piilotettu, kertoo Sisä-Suomen poliisilaitoksen rikosylikonstaapeli Jarmo Hänninen.
Kun ampuma-aseen luvan haltija kuolee, kuolinpesän hoitajalla on kuusi kuukautta aikaa päättää, mitä aseelle tehdään.
Ase tulee säilyttää niin, että se ei ole anastettavissa tai otettavissa helposti käyttöön.
– Jos kuolinpesästä kukaan ei ole luvittanut asetta itselleen tai myynyt sitä puolen vuoden sisällä luvanhaltijan kuolemasta, ase pitää toimittaa poliisille. Omistussuhde aseessa ei muutu, mutta kuolinpesä ei saa säilyttää sitä.
Vanhankin aseen voi myydä esimerkiksi netissä. Aseista kiinnostuneita ostajia löytyy, mutta myyntiprosessi ei ole aivan niin yksinkertainen: Aseen saa myydä vain sellaiselle henkilölle, jolla on poliisilta saatu ampuma-aseen hankkimislupa. Jos lupa ei ole kunnossa, ampuma-aserikoksesta vastuuseen joutuvat sekä myyjä että ostaja.
– Hankkimisluvassa määritellään kenelle se on annettu ja minkälaisen aseen sillä saa hankkia. Lisäksi siinä on määritelty aikaväli, milloin lupa on voimassa.
Poliisiasemalla tehty asetarkastus tehdään sen jälkeen, kun ase on hankittu. Ostajan on 30 päivän kuluessa ostosta esitettävä ase poliisille. Jos hankittu ase vastaa hankkimislupaa, tilataan aselupa eli hallussapitokortti.
– Aseluvan hakijan historiasta ei saa löytyä kovin isoja kupruja, muistuttaa Hänninen.
Pääasiassa aselupia haetaan metsästys- tai harrastustarkoitukseen. Henkilökohtaisen turvallisuuden varmistamiseen Suomessa ei myönnetä aselupaa. Jos aseella on luvan hakijalle erityistä muistoarvoa tai aseella on yleistä historiallista arvoa, toimintakuntoinen ase voidaan luvittaa myös muistoaseperusteella.
– Pelkästään perintönä saatu ase ei ole luvittamisen peruste ja muistoarvoa ei tuo se, että on käyty joskus metsällä isän kanssa.
Sisäministeriön mukaan Suomessa on noin 1,5 miljoonaa ampuma-asetta ja aseluvanhaltijoita on noin 600 000. Keski-Suomessa aseluvan haltijoita on 27 500. Se on väkimäärään suhteutettuna enemmän kuin esimerkiksi Pirkanmaalla.
– Ja kun mennään täältä Itä- ja Pohjois-Suomeen, henkilömäärään suhteutettuna aselupien määrä nousee. Se liittyy siihen, miten paljon alueella metsästetään.
Sisä-Suomen poliisilaitokselle tulee luvattomia aseita viikoittain. Niitä on kahdenlaisia; rikollisessa mielessä hankittuja ja sellaisia, joiden ei edes tiedetä olevan luvattomia.
– Jos esimerkiksi pojalla on ollut isänsä aseeseen rinnakkaislupa ja isä menehtyy, rinnakkaislupa raukeaa kun pääluvan haltija kuolee. Tällaisia tapauksia on tullut vastaan, että jollakin on ollut ase 1970-luvulta lähtien, ja on luultu, että lupa on kunnossa.
Rikoslaissa on pykälä, jonka mukaan luvattoman aseen hallussapitäjä voi oma-aloitteisesti ilmoittaa esineestä ja luovuttaa sen poliisin haltuun ilman rangaistusta. Poliisi toivoo, että tarpeettomista aseista luovuttaisiin.
– Poliisilaitokselle kannattaa olla ensin yhteydessä puhelimitse ja sopia aika, jolloin aseen voi tuoda, Hänninen sanoo.
Poliisihallituksen asehallinto järjestää myös poliisin haltuun tulleiden ampuma-aseiden ja aseen osien huutokauppoja.
Luvattoman aseen hallussapito on ampuma-aserikos, josta voi saada rangaistukseksi sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta. Ampuma-aserikkomuksesta, kuten luvallisen aseen väärin säilyttämisestä, seuraa yleensä sakkorangaistus.
Lisätietoja: www.poliisi.fi/hae-aselupaa
