Suomen käsityön museon Kujalla pääsee ihastelemaan flammuvärjäyksen käyttöä kotimaisissa kansallispuvuissa.
Suomen kansallispukukeskuksen kokoelmista koottu näyttely esittelee mallipukuja, joiden osia on valmistettu flammukankaista. Näiden lisäksi näyttelytilassa on nähtävillä flammukankaan kutomista esittelevä video.
Flammuvärjäyksellä tarkoitetaan kankaan koristelutapaa, jossa värjätyt ja kudotut langat muodostavat kankaaseen koristeellisen liekkimäisen kuvion.
Kansallispukukonsultti Taina Kangas sanoo, että flammuvärjäyksessä lankavyyhti sidotaan ennen värjäystä tiukasti tietyistä kohdista, jolloin langasta saadaan täplikästä. Kansanomaisissa flammuissa käytetään yhdessä langassa kahta väriä.
– Tekniikka saapui Suomeen 1700-luvun lopulla Ruotsista. Eniten flammuvärjäystä on käytetty länsirannikolla ja Pohjanmaalla, Kangas kertoo.
Taitoa vaativa värjäystekniikka levisi vähitellen lähes koko Suomeen.
– Tuohon aikaan ei ollut mallikirjoja, joiden pohjalta tehdä pukua. Sen sijaan ideoita otettiin toisten puvuista esimerkiksi sunnuntaisin kirkossa kokoontuessa, Kangas pohtii.
Näyttelyssä on esillä Mäntyharjun seudun kansallispuku, Mouhijärven naisen kansallispuku sekä Haapajärven ja Reisjärven kansallispuvut, sekä muiden pukujen osia. Flammuvärjätty lanka oli pääasiassa villaa, myöhemmin värjättiin myös puuvillalankoja.
– Suomessa flammukankaita kudottiin eniten 1800-luvulla. Flammuvärjäystä käytettiin juhla-asuissa, ja kuviointia on nähtävillä etenkin naisten hameissa ja liiveissä sekä miesten liiveissä, Kangas sanoo.
Monissa flammunäyttelyn puvuissa hehkuvat punaisen sävyt. 1700-luvulla ylellisyysasetukset säätelivät kansan pukeutumista tarkasti.
Esimerkiksi silkkiä rahvas kansa sai käyttää lähinnä tykkimyssyjen päällisissä. Kangas kertoo, että myös punainen väri oli kielletty tavallisilta kansalaisilta, joten sitä käytettiin heti paljon, kun se oli taas sallittua.
Flammut kansallispuvuissa. Suomen käsityön museon Kuja. 22.10.2021–10.4.2022