Elokuvat: | Groteski nykytanssi yli hautojen

Suoratoisto

Suspiria (2018)

Ohjaus: Luca Guadagnino. Yle Areena.

***

Luca Guadagninon hyppy kauhun pariin kauniin kasvutarinan Call Me by Your Namen (2017) jälkeen oli rohkea veto. Etenkin, kun kyseessä oli klassikon uusintaversio, jotka useimmiten ovat tarpeettomia mikrolämmityksiä. Suspiria (2018) sen sijaan lainaa Dario Argenton hienosta giallosta (1977) lähinnä vain lähtöasetelman ihmisuhreja janoavien noitien pyörittämästä tanssikoulusta.

Argenton Suspiria on puhdasta estetiikkaa – värin, valon ja äänen synkkää juhlaa. Guadagninokin hallitsee kuvallisen kerronnan ja tunnelman luomisen. Hänen versiossaan psykologinen kauhu muuttuu hetkittäin body horroriksi, jossa nykytanssin koreografiat ilmentävät riivattujen kehojen tahdonvastaista liikettä.

Suurin ongelma on käsikirjoitus, jossa yritetään sanoa jotain syvällistä, mutta jonka yhteiskunnalliset ja historialliset viittaukset tuntuvat kömpelöiltä. Kauhuklassikon versiointina se on silti kiintoisa ja omintakeinen.

Argenton Suspiria on puhdasta estetiikkaa.

Burning (2018)

Ohjaus: Chang-dong Lee. Yle Areena.

***

Eteläkorealaisen Chang-dong Leen ohjaama Burning on psykologinen draama, joka arvostelee Etelä-Korean yhteiskunnan eriarvoisuutta. Se kuvaa eksyksissä olevien Jongsun ( Ah-in Yoo) ja Haemin ( Jong-seo Jun) sekä rikkaan ja salaperäisen Benin ( Steven Yeun) outoa suhdetta ja sen kohtalokkaita seurauksia.

Kaupunki- ja maaseutukulttuurin erilaisuutta, luokkaeroja ja Pohjois-Korean uhkaa henkivä Burning ei ole perjantai-illan elokuva, joka katsotaan kaveriporukalla saunomisen ja pizzan syönnin lomassa taksia odotellessa.

Lee kuljettaa tarinaa pitkillä, kauniisti kuvatuilla otoksilla ja kohtauksilla. Kerronnan vauhti on verkkainen, ja hitauden tunnetta lisää entisestään se, että monet irrallisilta tuntuvat hetket paljastuvat merkityksellisesti jälkikäteen.

Äkkiseltään voisi kuvitella, että pohjalla on ollut romaani, eikä Haruki Murakamin 1980-luvulla ilmestynyt novelli.

Yksiselitteisen juonen sijaan Burning tarjoaa katsojalle kaksi ehdotusta tapahtumien kulusta mutta ei suoraa ehdotusta, kumpi niistä on ensisijainen.