– Minulta usein kysytään, että milloin sinä jäät eläkkeelle. Minun on pakko vastata siihen, että mistä minä jäisin eläkkeelle, elämästäkö?
Näin totesi professori Jorma Uotinen lokakuussa Jyväskylässä pidetyllä Rohkeasti eläkkeelle -kurssilla. Se on osa Rohkeasti seniori -hanketta.
Uotinen kertoi kuulijoille monista elämänsä käänteistä, miten päätyi erilaisiin ratkaisuihin ja mitä niistä seurasi. Hänelläkin on ollut elämässään taitekohtia, joissa hän on miettinyt, tarvitaanko minua vielä, riitänkö. Sama tunne saattaa tulla, kun siirtyy työelämästä eläkkeelle.
– Muutokseen liittyy tietysti aina pelkoja, ja minullakin on ennakkoluuloja. Uudessa tilanteessa yritän olla avoin kaikkeen siihen, mitä saattaa tapahtua ja mitä tulee vastaan. Reagoin siihen omalla työhistoriallani. Jäätyäni pois Suomen kansallisbaletin johtajan tehtävästä jouduin pitkään miettimään, tarvitaanko minua. Uskon kuitenkin aina siihen, että elämä kantaa, vaikka se kuulostaakin kliseeltä.
Kansallisbaletin jälkeen Uotisen elämä alkoi kantaa Kuopiossa, jonne hänet kutsuttiin Kuopio tanssii ja soi -festivaalin johtajaksi.
– Se sytytti minut, sillä en ollut ennen tehnyt festivaalia. Se oli uusi tulokulma tanssiin, ja loppujen lopuksi siitä tuli elämäni pisin työjakso, 18 vuotta.
Jorma Uotinen rohkaisi kuulijoitaan siihen, että jokainen voi löytää merkityksen elämäänsä omassa elämänpiirissään.
– Ystäväni Helena Lindgren viettää paljon aikaa pojanpoikansa kanssa, ja näen, että se tuottaa hänelle syvän merkityksen elämään. Uudessa elämänvaiheessa olisi hyvä löytää asia tai ihminen, joka tulee merkitykselliseksi ja tuo sisältöä elämään.
Jorma Uotinen kertoi, että hänen uskonsa taiteeseen ja kulttuuriin alkoi viisivuotiaana.
– Halusin ostaa Porin teatterin ja pistää sukulaiseni näyttelemään. 10-vuotiaana menin soittamaan teatterinjohtajan ovikelloa ja kysyin töitä, ja sainkin muun muassa pieniä avustajien tehtäviä.
– Niillä kokemuksilla on merkittävä vaikutus kaikille niille valinnoille, joita olen elämässäni myöhemmin tehnyt. Olen usein kuullut sanottavan, että taiteilijat ovat päättömiä liioittelijoita ja hulluja. Onneksi, mutta hyväksyn tuon taiteilijoihin liitetyn hulluus-käsityksen vain silloin, jos sillä tarkoitetaan suurta herkkyyttä, älyä, rohkeutta ja uskallusta ottaa riskejä.
Uotinen jatkaa, että kun todellista taiteilijaa etsitään, siihen kuuluu ammattitaito olennaisena osana. Pelkkä halu ei vielä riitä. On kouluttauduttava ja sivistettävä itseään, jotta tulisi taiteilijaksi.
Uotinen oli kolmevuotias, kun hänen isänsä kuoli. Hänen äitinsä elätti perheen ompelijana.
– Häneltä olen oppinut vaatteiden kauneuden ja tyylitajun. Teininä suurimmat idolini olivat Rolling Stonesin Mick Jagger ja balettitanssija Rudolf Nurejev. Äitini teki minulle pyynnöstäni samanlaisen tiikerikuvioisen takin kuin Elton Johnilla. Siihen asuun kuului näyttävät aurinkolasit. Silmälasien valinnassa pitää olla tarkka, koska ne muodostavat imagon ja viimeistelevät asun. Sisääntulolasit voivat olla todella näyttävät, koska ei niillä tarvitse nähdä, vaan tulla huomatuksi.
Nyt kun koronarajoituksia on pikkuhiljaa purettu, Jorma Uotinen sanoo nauttivansa ihmisten kohtaamisesta.
– En kestä lappuja naamassa, vaikka ymmärrän hyvin miksi niitä käytetään. Ilmeet ovat tärkeitä, ja kun toisella on maski kasvoilla, on vaikea lukea ihmistä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän nautin päivistä, jolloin en suorita mitään, 71-vuotias Jorma Uotinen sanoo.