Miia Aitta-Aho julkaisee jälleen myynti-ilmoituksen Facebookin kirppiksellä. Myynnissä on monenlaista kodintavaraa, ja nopea hakija on etusijalla. Miia Aitta-Aho, 42, muuttaa pian tyttärensä Aino Aitta-Ahon, 10, kanssa Jyväskylän Vaajakoskelta Ivaloon.
– On ihanaa ja vapauttavaa päästä tavarasta eroon. Vaikka en ole hamstraaja, ihmettelen miten paljon tavaraa onkaan kertynyt, Miia Aitta-Aho sanoo.
Vielä keväällä Ivaloon muutto oli puoliksi vitsi, kesällä Aitta-Aho suunnitteli siirtävänsä hyvinvointiin keskittyneen Aito olo -yrityksensä Ivaloon – joskus. Heinäkuussa koronaan sairastuminen pysäytti, ja Aitta-Aholla jäi aikaa miettiä mitä hän oikeasti haluaa. Lopulta hän päätyi lopettamaan yrityksensä.
– Siitä luopuminen oli raskas päätös, mutta toisessa vaakakupissa oli oma lapsi. Näin lastani vain aamuisin ja myöhään illalla, perheen kanssa jäi aika vähän aikaa.
Aitta-Aho päätti hakea päivätöitä Ivalosta. Tavoitteena oli myös elämänrytmin muuttaminen, rauha.
– Laitoin ex tempore -viestin Ivalon K-Rautaan, että olen Miia Jyväskylästä, haluan muuttaa Lappiin ja olisiko teillä töitä. Se tärppäsi. Minusta tulee sisustusmyyjä, kertoo Aitta-Aho.
Yksi vaikeimpia asioita maailmassa on olla itselleen täysin rehellinen.
Miia Aitta-Aho
Yhdeltä ammatiltaan hän onkin puu- ja metallialan artesaani.
Aitta-Ahon muuttoilmoitus on poikinut lähipiirissä keskustelua, ihmettelyä ja lopulta ymmärrystäkin. Niinhän siinä pitikin käydä.
– Moni on sanonut, että on pahoillaan, kun jouduin lopettamaan yritykseni. Olen sanonut, että älä ole: teen tämän omasta tahdostani. Taustalla on oma halu muuttaa elämää, haluan, että aikaa jää myös elämiselle. En halua määritellä elämääni työn kautta.
– Haaveilen, että voin kaivaa sukset varastosta ja lähteä Saariselälle laskettelemaan. On kansallispuistoja, joissa voi retkeillä, kalastaa ja marjastaa. Koirien kanssa kävely Lappi-maisemissa on sitä jotain. En edes tiedä mikä sinne loppujen lopuksi vetää, se on niin erilaista, hän kuvailee.
Hyvinvointialan ihmisenä Aitta-Aho on valmentanut asiakkaitaan siihen, että unelmiaan kohti kannattaa pyrkiä.
– Sanoin aina, että yrittäkää etsiä hyvää elämää ja miettikää omaa hyvinvointianne. Jos en tee niin itse, silloin teen itse toista kuin puhun, Aitta-Aho toteaa.
Perhe elää uusioperhearkea. Aitta-Ahon nykyinen puoliso jää asumaan Jyväskylään, jossa hänellä on työpaikka.
– Mieheni on Lappi-fani, ja hän on innoissaan siitä, että kohta meillä on koti Lapissakin. Teemme tätä yhdessä, Aitta-Aho kertoo iloisesti.
– Mies, isovanhemmat, veli puolisoineen, suurin osa sukulaisista ja kaverit jäävät Jyväskylään, joten tulemme kyllä täällä käymään. Aika näyttää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Miia Aitta-Aho kertoo olevansa paljasjalkainen jyväskyläläinen, Petäjävettä kauempana hän ei ole asunut. Sukua on Oulussa, mutta ei sitä pohjoisempana. Miian tyttären, Ainon sukujuuret ovat isänsä puolelta inarinsaamelaiset, joten tulevaisuudessa tyttären on mahdollista tutustua toisen puolen sukuunsa paremmin. Aino onkin muutosta innoissaan.
– Pystyn pitämään yhteyttä kavereihin videopuheluilla ja sellaisilla. Minulla on myös yksi kaveri, joka asuu siellä ja toinen, joka käy Ivalossa aina välillä, Aino sanoo.
Jos lähtöpäätöstä olisi viivytetty vielä vuosia, etenkin lapsen kannalta tilanne olisi ollut hankalampi.
– Kaverisuhteet alkavat olla myöhemmin niin kiinteitä. Nyt on vaan ne luokkakaverit, ja heistäkin moni on muuttanut sinne ja toinen tänne. Vaihtuvuutta on. Jos lapsi olisi ollut vastaan, emme olisi muuttaneet, Miia painottaa.
Muutto toiseen suurempaan kaupunkiin ei kuitenkaan ollut vaihtoehto, sillä kaupungista oli nimenomaan päästävä pois. Ivalossa on noin 3 000 asukasta.
– Kaipaan rauhaa ja luontoa ympärilleni. Mikään ei sytytä samalla tavalla kuin Lappi, ja jatkossa se on takapihallani, tunturit ja kaikki. En halua kirjoittaa sähköposteja, vaan haluan istua tunturilla nuotiopaikalla ja lähettää aitoja kirjeitä kavereille, Miia Aitta-Aho maalailee.
Silmissä on haave, joka toteutuu ihan pian.
Aitta-Ahon mukaan elämänrytmi Lapissa onkin erilainen. Ei hötkyillä, asiat järjestyvät. Sellaisessa ilmapiirissä rauhoittuminen on helpompaa.
– Yksi vaikeimpia asioita maailmassa on olla itselleen täysin rehellinen. Sen kun hoksaa, asiat lutviutuvat. Olemme hyviä narraamaan itseämme monessa asiassa, myös siinä, onko oma elämä oikeasti hyvää.