"Sellaista ei ole, ettei huvittaisi" – mestaripainijasisaruksia ei tarvitse käskeä urheilemaan

Sara ja Rita Rantosta ei tarvitse käskeä urheilemaan. Painivat sisarukset kertovat, että motivaatiosta treenaaminen ei jää kiinni. Harri Pirinen

Harri Pirinen

Sen huomaa heti. Näitä tyttöjä ei tarvitse käskeä urheilemaan. Kun haastattelussa on hetkenkin tauko, sisarukset Sara ja Rita Rantonen ovat heti leikkimielisesti vääntämässä, heittämässä kärrynpyöriä, nostelemassa toisiaan mitä kummallisempiin asentoihin tai leikkimässä lentokonetta toisen jalkojen varassa.

Toissa viikonloppuna Harjun Woima Jyväskylää edustavat Sara, 15, ja Rita, 13, voittivat painoluokkiensa alle 15-vuotiaiden Suomen mestaruudet painissa. Saran sarja on alle 54- ja Ritan alle 42-kiloiset.

Sisarusten isä Mika on entinen aktiivipainija ja HWJ:n perustajajäsen. Myös Kati-äidillä on urheilutaustaa ja hänkin on HWJ:n aktiivisia toimijoita. Viime vuonna Mika-isä palkittiin Keski-Suomen urheilugaalassa vuoden nuorisourheilun vetäjänä. Isän perässä tytöt toki aikanaan painisalille lähtivät, mutta painostaa ei ole tarvinnut.

– Olin neljävuotias, kun seura perustettiin. Sen jälkeen olen käynyt koko polun: nalle-, nassikka- ja karhupainit, painikoulun ja siitä kilpajunnuihin. Ensimmäisissä kisoissani olin vuonna 2017, Sara kertoo.

Ritan polku on ollut hyvin samanlainen.

– Iskän mukana tultiin salille. Edelleen iskä valmentaa meitä, mutta on meillä muitakin valmentajia. Ja iskä latailee aika paljon painivideoita ja näyttää niitä meille. Varsinkin ulkomaalaisilta painijoilta saattaa nähdä yllättäviäkin liikkeitä, Rita sanoo.

Joskus voi väsyttää, jos on vaikka raskas koulupäivä takana. Mutta motivaatiosta ei jää kiinni, ja treeneissä piristyy.

Sara ja Rita Rantonen

Naisten ja tyttöjen paini on Suomessa melko uusi ja vähän harrastettu laji. Sisarusten lajivalikoima onkin näihin päiviin asti ollut monipuolinen: yleisurheilua, joukkuevoimistelua ja pesäpalloa.

Rita pelaa yhä pesistä, mutta Sara harrastaa aktiivisesti enää painia.

Porvoon SM-kisoissa Ritan sarjassa oli seitsemän ja Saran sarjassa kuusi osallistujaa. Kumpikin voitti kaikki kolme otteluaan. Sara päihitti finaalissa selätyksellä Nokian Pyryn Milana Grevtsevan. Rita sai vääntää täyden ajan Kokkolan Kipinän Ella Forssellia vastaan ennen kuin voitto varmistui pistein 3–2.

Tyttöpainijoiden vähyys aiheuttaa omat haasteensa. Rantoset harjoittelevatkin paljon poikien kanssa.

– Mutta se on aika erilaista, sillä me tytöt painimme vapaata ja pojat kreikkalaisroomalaista, Rita kertoo.

– Ja minun kokoisissani alkaa jo huomata jonkin verran eroa voimassa. Pojat painivat enemmän käsistä, kun taas tytöt ovat ketterämpiä jaloistaan, Sara sanoo.

Viime viikon Sara ja Rita viettivät yläkoululeirityksessä Kuortaneella, jossa tyttöjä valmentaa heidänkin esikuvansa, maailmanmestari Petra Olli.

– Käytiin koulua ja treenattiin kahdesti päivässä. Siellä oppii hyvin tekniikkaa ja on samankokoisia vastustajia, Rita kertoo.

Saralla on keväällä edessä haku lukioon. Jos hän hakee ja pääsee Kuortaneen lukioon, se tarkoittaa pääsyä myös Suomen parhaiden tyttöpainijoiden Petra Junior Teamiin.

– Mietinnässä se on, mutta en ole vielä päättänyt, haenko sinne, hän kertoo.

Normaalisti sisaruksilla on painitreenejä 3–4 kertaa viikossa ja muut oheistreenit mukaan lukien 5–6 harjoitusta viikossa. Ainakin vielä motivaatio on riittänyt.

– Sellaista ei ole, ettei huvittaisi. Joskus voi väsyttää, jos on vaikka raskas koulupäivä takana. Mutta motivaatiosta ei jää kiinni, ja treeneissä piristyy, tytöt kertovat.

Heitä kiehtoo erityisesti se, että painissa voi jatkuvasti kehittyä.

– Paini on monipuolinen laji, ja koskaan ei pysty ennustamaan, mitä matolla tapahtuu, Sara sanoo.

– On hienoa, kun saa antaa kaikkensa matolle, eikä tarvitse säästellä. Ja ikinä ei voi olla täydellinen painija, Rita säestää.

Tulevana viikonloppuna tytöt sekä saman seuran Onni Silvennoinen lähtevät Ruotsin Västeråsiin suureen Mälar Cupiin. Osallistujia kisoihin tulee noin 500 useasta eri maasta. Tarkoitus on yksinkertaisesti saada kovempaa vastusta kuin Suomessa on tarjolla.

Marraskuun lopussa on vuorossa kansainvälinen Helsinki Open, ja maaliskuussa suuntana on noin 2000 osallistujan Tallinna Open.

Pidemmällekin tytöillä on jo suunnitelmia. Tai ainakin unelmia.

– Unelma olisi painia joskus olympialaisissa, Sara sanoo.

– Samoin. Ja sen jälkeen haluan olla olympialaisissa tv-haastattelijana, Rita suunnittelee.

Kommentoi