Sirkka Saarinen muistaa vieläkin Väinönkadulla olleen Jyväskylän kaupunginteatterin viininpunaiset samettiverhot. Hän oli katsomassa 1960-luvulla Kolmea iloista rosvoa, ja vaikka hän ei muista siitä juuri mitään, kipinä teatteriin syntyi heti.
Vuosien aikana hän on ollut hyvin aktiivinen teatterikatsoja; jopa niin teatteriin ”kallistunut”, että hän vierasti vuosikausia elokuvien katsomista.
– Minulla oli jossain vaiheessa olo, etten halua mennä elokuviin. Haluan nähdä esiintyvän ihmisen silmieni edessä. Teatterissa on jotenkin realistinen ja aito kontakti näyttelijään. Nykyään käyn elokuvissakin ahkerasti, Sirkka Saarinen kertoo.
Vuosikymmenten aikana hän ei ole nähnyt ihan jokaista Jyväskylän kaupunginteatterin näytelmää, mutta hän on pyrkinyt näkemään niitä niin paljon kuin on mahdollista.
– Joskus joku aihepiiri ei kiinnosta, ja silloin jätän näytelmän katsomatta. Esimerkiksi musikaalit ovat aina hyviä, ja ylipäänsä haluan katsoa vähän viihteellisempää ohjelmistoa, jossa on näyttävyyttä. Silti pidän siitä, että myös musikaalissa on jokin sanoma ja hyvä sisältö. Viimeksi katsoin Tampereella Kinky Bootsin, ja se oli todella hieno.
Hänen lempimusikaalejaan ovat esimerkiksi West Side Story ja My Fair Lady. Kummastakin hän on nähnyt niin Jyväskylässä kuin Suomen muissakin teattereissa eri versioita. Puhenäytelmistä hän on nähnyt muun muassa hyvin monia klassikkonäytelmiä. Uusimmista näytelmistä hän pitää erityisesti Sirkku Peltolan kirjoittamista näytelmistä.
Sirkka Saarinen käy katsomassa teatteria myös muissa teattereissa. Hän saattaa matkustaa vaikkapa Tampereelle ja katsoo siellä peräkkäisinä päivinä kaksi näytelmää.
– Käyn katsomassa myös Jyväskylässä ja lähikunnissa aika paljon harrastajateattereita varsinkin kesällä. Esimerkiksi Muuramessa, Kuusaassa ja Korpilahdella on todella hyvät teatterit. Huoneteatteri on jäänyt jostain syystä vähemmälle, ehkä sen ohjelmiston vuoksi. Siellä näytelmien aiheet ovat usein aika rankkoja. Minusta teatterissa on mukava rentoutua ja katsoa jotain viihteellisempää.
Yksi teatterin rikkaus on hänen mielestään se, että hän on nähnyt näyttämöillä hyvin monenlaista elämää.
– Teatterissa näkee erilaisia kohtaloita, ja alkaa miettiä esityksen jälkeen, että tuo voisi olla totta. Minulla tulee teatterissakin ilon tai surun itku helposti. Osallistuin aikoinaan näyttelijä Tuula Saarisen esiintymiskurssille. Kun kerroin itkuherkkyydestäni, hän sanoi, ettei tarvitse peitellä kyyneliä, vaan ne saa näyttää.
Tämän syksyn ensi-illoista Sirkka Saarinen on ehtinyt nähdä Jyväskylässä 9 hyvää syytä elää ja liput hänellä on varattuna marraskuussa Luotto-näytelmään. Sitä hän menee katsomaan Jyväskylän senioreiden kanssa, jonka matkavastaava hän on.
Korona-aika oli innokkaalle teatterin ystävälle hieman vaikeaa aikaa.
– Katsoin pari näytelmää striimattuna, mutta ei se ollut sama asia kuin teatterissa. Keskittymisen ja tunnelman kannalta teatteri on vahvempi kokemus.
60 vuotta täyttävälle kaupunginteatterille hän toivoo syntymäpäivälahjaksi teatterin peruskorjausta.
– Teatterin ammattilaiset ansaitsevat paremmat puitteet ja esimerkiksi pyörivä näyttämö olisi hieno asia. Ohjelmiston suhteen esimerkiksi jokin operetti voisi olla lähivuosina mieluinen juttu, Sirkka Saarinen heittää toiveenaan.