Suomen käsityön museon loppuvuoden päänäyttely Vihreää väriä johdattaa luonnonväriaineiden maailmaan. Intendentti Mikko Oikari kertoo, että näyttelyssä perehdytään luonnosta saatavien väriaineiden pitkään historiaan, nykypäivään ja tulevaisuuteen.
Oikari sanoo, että näyttely huomioi myös värjäyksen ekologisen puolen, ja tarkastelussa ovat esimerkiksi bioväriaineiden tutkimustyö ja vedettömän värjäyksen mahdollisuudet.
Esillä on teoksia ja värjäysnäytteitä taiteilijoilta, käsityöläisiltä ja 20 vuotta toimineen Värjärikillan jäseniltä.
Näyttelyssä esitellään värjäystekniikoita, ja millaisia värisävyjä voi saada aikaiseksi erilaisilla kasveilla, sienillä, jäkälillä sekä bakteereilla ja homeilla. Värjäykseen käytetään monipuolisesti eri osia kasveista. Monien kasvien juuret, varret, kukinnot, marjat ja lehdet sopivat värjäämiseen.
Kuvataiteilija Päivi Hintsanen on värjännyt kasviväreillä 2000-luvun alkupuolelta lähtien ja luonnehtii värjäämisen olevan itselleen eräänlaista löytöretkeilyä.
– Tykkään yllätyksellisyydestä. On aina hieno hetki nostaa langat padasta ja nähdä, että väri on onnistunut, Hintsanen hymyilee.
Luonnonväreillä värjätessä lopputulosta on vaikea ennakoida.
– Kasvien väriin vaikuttaa ihan kaikki. Aurinkoisena kesänä jollain kasvilla voi saada aivan eri värin kuin sateisena, ja maaperäkin vaikuttaa sävyyn, Hintsanen kuvailee.
Kasvivärjäys on tänä päivänä suosittua. Värjäyskursseja järjestetään ympäri Suomea, ja tietoa jaetaan sosiaalisen median ryhmissä.
Monelle ympäristötekijät ja luontokokemus ovat tärkeä osa värjäysharrastusta. Useita värjäyskasveja on mahdollista kerätä itse luonnosta jokamiehenoikeudet huomioiden. Värjäykseen sopivia raaka-aineita voi löytää myös omasta keittiöstään. Jos värjääminen kiinnostaa, Hintsanen kannustaa kokeilemaan ensimmäiseksi sipulinkuoria.
– Sipulinkuoret ovat takuuvarma värjääjä, ja niillä saa helposti onnistumisen iloa, Hintsanen neuvoo.
Vihreää väriä, Suomen käsityön museo, 11.9.–5.12.