Suoratoisto
Lupaava nuori nainen (2020)
Ohjaus: Emerald Fennell. 114 min. Elisa Viihde. 92 min. K16.
****
Cassie ( Carey Mulligan) on lääketieteen opinnot kesken jättänyt, vanhempiensa nurkissa asuva kolmekymppinen sinkku, jolla ei ole sosiaalista elämää. Päivät hän näyttää nyrpeää naamaa kahvilan asiakkaille, öisin hän nöyryyttää ”mukavia herrasmiehiä”.
Katsojalle ei ole selvää, onko Cassie vaarallinen sosiopaatti, valeasuun pukeutuva oikeudenpuolustaja vai kenties molempia. Pikkuhiljaa Mulliganin hienosti tulkitseman naisen toiminnan motiivit alkavat kuitenkin paljastua.
Lupaava nuori nainen on kuin metoo-ajan versio Day of the Womanin (1978), The Last House on the Leftin (1972) ja Koston enkelin (1981) kaltaisista kostofantasioista. Perinteisesti niiden alku kuvaa naiseen kohdistuvaa väkivaltaa ja loppuosa sen julmaa kostamista. Nyt kauheuksia ei kuitenkaan näytetä, eikä kostokaan edusta perinteistä väkivallan kaavaa.
Kun Cassie tutustuu kahvilaan sinnikkäästi huonoa palvelua saamaan saapuvaan Ryaniin ( Bo Burnham) muuntuu elokuva romanttiseksi komediaksi. Tai niin katsojalle ainakin uskotellaan.
Samaan aikaan ja ennen kaikkea Lupaava nuori nainen on satiiri, joka kritisoi naisiin kohdistuvan seksuaalisen hyväksikäytön hiljaista hyväksyntää ja kieltämistä.
Oscarin parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta voittanut Emerald Fennell leikittelee lajityypeillä ja niihin liittyvillä odotuksilla. Tätä alleviivaavat myös tunnelmaltaan ja tyyliltään vaihtelevat lavastus, musiikki ja puvustus.
Armoton maa (2017)
Ohjaus: Jussi Hiltunen. 90 min. C-more.
**
Lasse ( Ville Virtanen) on poliisi, joka juhlistaa eläköitymispäiväänsä lähtemällä Lapin perukoille ihmisjahtiin, jonka osapuolina ovat hänen poikansa. Toinen heistä on äkkipikainen salametsästäjä ( Mikko Neuvonen), toinen vankilasta juuri vapautunut tappaja ( Antti Holma).
Jussi Hiltusen ensimmäisen pitkän elokuvan käsikirjoitus on simppeli ja kliseinen, mutta sen näyttelijät ovat sisäistäneet hahmonsa ja luoneen niille menneisyyden, jota olemuksellaan ilmentävät.
Armoton maa on nordic noirin ja westernin yhdistelmä, jossa Lappi sovitetaan Villin lännen muottiin ryppyotsaisemmin kuin Aarne Tarkaksen sympaattisen hölmöissä Pohjola-elokuvissa.
Suurin vahvuus on kuvauksessa, joka visualisoi pohjoisen rajaseudun kylmän ja karun erämaan kaikkialle säteilevän alakulon.