Candyman
Ohjaus: Nia DaCosta. 92 min. K16.
***
Bernard Rosen ohjaama Candyman (1992) on 90-luvun parhaita kauhuelokuvia, olkoonkin että vuosikymmen oli niiden suhteen vuosisadan kurjimpia.
Sen kaksi heikkoa jatko-osaa eivät tilannetta ainakaan auttaneet.
Nia DaCosta jatkaa urbaania legendaa koukkukätisestä tappajasta onnistuneemmin, kun taiteilija Anthony ( Yahya Abdul-Mateen II) ja taidegalleristi Brianna ( Teyonah Parris) muuttavat Chicagon keskiluokkaistuneeseen Cabrini-Greeniin. Anthonyn ryhtyessä etsimään inspiraatiota alueen lähihistoriasta alkaa syntyä veret seisauttavaa taidetta.
Jo ensimmäinen Candyman viittasi etnisten ryhmien väliseen jännitteeseen, mutta nyt näkökulma on selkeän afroamerikkalainen, ja myyttinen mörkö rakentuu osaksi pidempää rotuerottelun ja mustien kaltoinkohtelun jatkumoa.
Se ei yllätä, sillä tuottajana ja yhtenä käsikirjoittajista on toiminut Jordan Peele, jonka Get Out (2017) käsitteli satiirisesti samoja teemoja.
Candyman ei kuitenkaan latistu poliittiseksi kannanotoksi, kuten toinen uudelleenlämmitys, koomisen alleviivaava Black Christmas (2019).
DaCosta on taitava visuaalinen kertoja, jolla on silmää Chicagon gentrifikaation estetiikalle, jossa urbaani rappio yhdistyy loft-asuntojen ja taidegallerioiden heijastaviin pintoihin.
Suoratoisto
The Death of Stalin
Ohjaus: Armando Iannucci. 106 min. Yle Areena.
****
The Death of Stalin kuvaa sekasortoista yritystä paikata kommunistisen puolueen 1. pääsihteerin poismenon jättämää valtatyhjiötä vuonna 1953. Kun Josif Stalin on poissa, alkaa kulisseissa juonittelu ja puukolla selkään iskeminen. Erinomaisesti roolitetussa elokuvassa suurimman tilan saavat Simon Beale juonikkaana ja sydämettömänä Berijana ja Steve Buscemi Stalinin huumorintajusta muistiinpanoja tekevänä Hruštšovina.
Armando Ianuccin tausta tv-komedioiden ( Rouva varapresidentti, Politiikan nappula) parissa näkyy tutuissa teemoissa ja satiirisessa otteessa. The Death of Stalin äityy kuitenkin makaaberiksi farssiksi, jonka dialogissa on screwball-komedioiden nopeutta ja nokkeluutta.
Venäjällä esityskieltoon joutunut elokuva esittää epäluulon, pelon ja vallanhimon vääristämää todellisuutta komedian keinoin. Toisaalta kyyditykset ja teloitukset kuvataan realistisesti ilman huumorin pehmentävää vaikutusta.