Ihmisestä syntyy mielikuva heti kättelyssä

Matti Itkonen odottaa kovasti, että pääsisi taas kättelemään. Korona-aikana hän pitää kuitenkin itsestään selvänä, että suosituksia noudatetaan ja kättelyä vältetään. Sami Rahkonen
Sami Rahkonen

Sami Rahkonen

Odotan yliopistonlehtori Matti Itkosta Jyväskylän keskustassa Elosen kahvilassa. Emme ole ennen tavanneet, ja ensikohtaaminen menee pieleen. Itkonen saapuu selkäni takaa, eri ovesta kuin odotin. Yhtäkkiä olemme vastakkain, mutta emme voi kätellä. Hän nyökkää, minä heilautan kättä ja aloitan sinuttelemalla. Siirrymme tökerön kohtaamisen jälkeen tiskille ja otamme kahvit.

Pääsemme asiaan heti kättelyssä, jota ei saa tehdä.

– Meiltä on puolitoista vuotta puuttunut tutuksi ja arkiseksi tullut tapa, jolla avataan vuorovaikutustilanne ja viestitään, että olemme hyvin aikein liikkeellä, kättelyn puuttumisen ongelmallisuuden kiteyttää apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri Jyväskylän yliopistosta.

Kykyri on tutkijana kiinnostunut siitä, miten ihmisten välille syntyy vastavuoroinen yhteys, miten yhteyden syntymistä voi tukea ja sen katkeamista ehkäistä tai korjata. Yhteyden syntymisessä sanattoman vuorovaikutuksen keinoilla, kuten kättelyllä, on iso merkitys.

– Kättely on yksi harvoista tavoistamme, jossa tuntemattomien aikuisten on sallittua, neutraalia ja jopa luontevaa koskettaa toisia, Kykyri kertoo.

Tavan puuttuminen näkyy. Kykyrin kollega Sveitsissä on tutkinut korona-ajan vuorovaikutustilanteita. Videoiduissa kohtaamistilanteissa näkyy, kuinka ihmiset valmistautuvat tapaamisissa kättelemään. Kun niin ei voi tehdä, syntyy tilanne, jossa pitäisi olla jokin tervehdys, mutta ei ole.

Hautajaisissa ei tuntuisi luontevalta potkaista leskeä.

Matti Itkonen

Kohtaaminen Itkosen kanssa on juuri tällainen, ja se tekee tilanteesta jäykän. Kättelyn puuttumisen merkitys on käsin kosketeltavissa. Kun juttelemme asiasta, tilanne rentoutuu.

– Heti kättelyssä syntyy mielikuva ihmisestä. Onko kättely kuiva ja napakka vai kostea ja pullamainen puristus, muun muassa suomalaiseen tapakulttuuriin perehtynyt Itkonen kertoo.

Itkonen itse on kättelymiehiä. Hän pelkää, että meneillään on taitekohta, jossa jotain päättyy ja uutta alkaa. Hän toivoo, että kättely tapana ei olisi loppumassa.

– Kättelyssä on kaikki kohdallaan. Se sopii kaikille, ja kaikki käsittävät sen merkityksen.

– Kättely yhdistää kaksi osapuolta ja tuo heidät ikään kuin neutraalille maaperälle. Se asemoi keskustelijat tilanteeseen, hän jatkaa.

Kättely on yksi harvoista tavoistamme, jossa tuntemattomien aikuisten on sallittua, neutraalia ja jopa luontevaa koskettaa toisia.

Virpi-Liisa Kykyri

Paikoin Itkonen äityy ihan runolliseksi.

– Kieli on olemisen koti ja kättely kehollinen sinetti puheille.

Itkosen mielestä kättelyn välttely on vienyt kohtaamisista arvokkuutta. Suosituksia hän noudattaa kuitenkin mukisematta.

– Minusta on itsestään selvää, ettei korona-aikana kätellä.

”Katsekontakti, hymy ja sanallinen tervehdys toimivat aina. Tapaamisen aluksi saatan kysyä, miten korvaisimme kättelyn. Siitä voi viritä kiva keskustelu”, kertoo apulaisprofessori Virpi-Liisa Kykyri. Elina Paavola

Ihminen on luova ja oivaltava olento. Siksi kielletyn kättelyn tilalle on syntynyt vaihtoehtoja. Niitä ovat esimerkiksi nyrkkitervehdys, kyynärpäätervehdys ja käden heilautus. Alkuun yritettiin myös nilkkojen kopauttamista yhteen, mutta se loppui lyhyeen.

– Nilkkatervehdys on näistä kököin. Se suuntaa katseen jalkoihin, kun kättelyssä on tärkeää juuri se, että katsotaan toisiimme ja nähdään kasvojen ilmeet, Kykyri toteaa.

– Jalan liikkeeltä voi tulla jopa tarve suojautua, hän jatkaa.

Kykyri ei lämpene myöskään nyrkkitervehdykselle ja kyynärpäätervehdyksen hän kokee vaivaannuttavana. Vaihtoehdoista käden heilautus saa kannatusta.

– Heilautuksessa on samaa viestiä kuin kättelyssä: se osoittaa, että minulla ei ole mitään ylimääräistä, käteni ovat tyhjät. Mutta eihän se kovin virallinen ole. Ennemminkin sellainen ”heippa”, Kykyri sanoo.

Hyvin samoilla linjoilla on Itkonen.

– Heilautus ja nyökkäys ovat mielestäni parhaat korvaajat. Nyrkki ja kyynärpää tulevat sen jälkeen, mutta ne ovat tuotuja ja muilta lainattuja tapoja. Vähän kuten ylä-, ala-, sivu- ja ties mitkä -viitoset.

Potkua Matti Itkonen pitää huonoimpana vaihtoehtona.

– Esimerkiksi hautajaisissa ei tuntuisi luontevalta potkaista leskeä. Itse asiassa kaikki muu kuin kättely olisi sopimatonta, hän sanoo.

Itkonen on ajatellut paljon kättelyä ja käden läsnäoloa puheessa. Hän myös pitää sanaleikeistä ja viljelee haastattelun aikana käsittämättömän paljon käsiin liittyviä sanontoja.

Hän puhuu käsi sydämellä, käsittelee asiaa monelta kantilta ja pitää tilannetta käsittämättömänä. Hän kulkee edeltä käsin ja miettii, milloin maailma karkasi käsistä.

Kupin ääressä pohditaan myös käden pyytämistä ja hamuillaan kättä pidempää. Käsi on läsnä lähes kaikessa muussa muodossa paitsi puristuksena.

Haastattelun lopuksi nyökkäämme, heilautamme toisillemme ja poistumme jälleen eri ovista. Aihe tuli käsiteltyä.

Kommentoi