Tämä juttu ylsi toiselle sijalle Uutismedian liiton kaupunkilehti juttukilpailussa. Se on julkaistu alun perin 17.10.2021.
Kortesuon kartanon pihapiiriä koristavat ruskan värjäämät lehdet. Kausivaloin koristeltu syyskanerva ovenpielessä kutsuu vierailijan sisälle. Kodikas tunnelma lyö läpi viimeistään eteisessä; keinutuolit narahtelevat olohuoneessa, taustalta kuuluu verkkainen puheensorina ja keittiöstä ruoanlaiton ääniä. Päihdetoipujille vertaistukea tarjoava Jyväskylän A-kilta on toiminut Kortesuon kartanossa vuodesta 1996 saakka.
– Nyt meillä on kauniit, remontoidut, siistit tilat. Se nostaa ihmisarvoa. Vaikka meillä on tämä sairaus elämissämme koettuna, niin emme ole sen huonompia ihmisiä, Riitta Keuramo muistuttaa. Raittiita vuosia hänellä on takanaan jo pian 20.
– Meidät leimataan helposti laitapuolen kulkijoiksi. Kassialma on hyvin tuttu nimitys naiselle, joka puistossa muovikassin kanssa laahustaa. Yhtä hyvin kalliilla konjakilla ja laatuviineilläkin voi alkoholisoitua. Sitä vaan salataan ja kuiskutellaan.
Keuramo on ollut A-killan toiminnassa mukana jo vuodesta 1993 saakka. Silloin toiminnan keskus sijaitsi vielä Kenttäkadulla.
– Olen ollut vaikeasti päihdeongelmainen alkoholisti. Keikuin töissä jotenkin, ja olin Palokan terveysaseman potilas. Kun olin katkaisuhoidossa, minulla osui kohdalle hyvä terveyskeskuslääkäri, Harri Selänne. Hän rupesi miettimään hoito-ohjelmaa minulle: A-klinikan kautta sain terapeutin, joka suositteli minulle vapaaehtoista vertaistukitoimintaa.
Keuramo sai pysyvän tukiverkoston A-killan kautta, ja hän onkin ollut toiminnassa mukana hyvin aktiivisesti. Vertaistuki muuttuu ajan myötä ystävyyssuhteiksi ja keskustelut liittyvät ympärillä olevaan elämään, eivät menneisyyteen.
– Myös silloin, kun mieheni kuoli syöpään kuusi vuotta sitten, vertaistaidot tulivat esille tässä joukossa. Se oli uskomattoman hienoa apua, mitä silloin sain.
Jyväskylän A-killan ”nuorisojäsen”, 24-vuotias Timo Laakkonen, on omien sanojensa mukaan heittämällä porukan nuorin. Se ei ole häntä haitannut, eikä ikäero oikeastaan ole tullut edes mieleen. Hän on ollut kiltalainen vasta kaksi kuukautta.
– Päihteiden käyttö on ollut runsasta, ja sen takia olen menettänyt asuntoja ja työpaikkoja. Meno oli sen verran rankkaa, että peli oli saatava poikki.
– Kesällä, ollessani Sovatekilla vieroitushoidossa, minulle kerrottiin A-killan olemassaolosta. Aloin käydä kahvilla, kuntosalilla ja juttelemassa työntekijöiden kanssa. Kotipuolessa meno ei kuitenkaan muuttunut, joten päätin kysyä olisiko mahdollista vuokrata huone täältä. Kotona oleminen ahdisti.
Laakkonen kiittelee saamastaan avusta esimerkiksi muutossa. Uusi koti järjestyi nopeasti.
– Muuttaminen on raskasta, ja myös henkisesti tunteikasta. Kun kotiini tuli vieraita ihmisiä, jotka näkivät kotini kaaoksen veritahroista hajalla oleviin asioihin, häpeän tunne oli suuri.
Laakkonen on saanut tukea erityisesti vertaisryhmistä, kuten A-killan tiloissa toimivasta ammatillisesti ohjatusta vertaistuellisesta Rosteriryhmästä.
Viikot Laakkonen elää tietyn lukujärjestyksen mukaan, jotta elämässä pysyy rytmi. Viikonloppuisin mies viettää aikaa 3-vuotiaan lapsensa kanssa. Lapsi motivoi myös raittiilla polulla pysymisessä.
– A-kilta on ollut minulle elämää mullistava kokemus, tämä on pelastanut elämäni.
Ville Kärki on ollut A-killan toiminnassa mukana kahdeksan vuotta. Kärki raitistui AA:n kautta, mutta kiltatoiminnan kautta hän sai elämäänsä sosiaalisen verkoston. Hän käy kartanolla oikeastaan päivittäin, vain kesällä aikaa kuluu myös kesäpaikassa Toivakassa. Kärki asuu avopuolisonsa kanssa kartanon pihapiirin läheisyydessä talossa, jota vuokrataan yhdistyksen jäsenille.
– Herään aikaisin ja keitän kotona kahvit. Sepi tulee aina kuuden aikaan keittämään puuron kartanolle, siellä syödään puurot yhdessä. Aamuporukka kokoontuu, ja työntekijät tulevat hiljalleen töihin, Kärki kuvailee päivän alkua.
Kavereiden kanssa heitetään jazzia, pelataan biljardia ja katsotaan esimerkiksi urheilua.
– Sitten tulee äkkihälytyksiä. Äskenkin pihaan ajoi vanha mies, alkuperäinen kiltalainen, tyhjällä renkaalla. Vaihdoin hänelle autoon uuden renkaan. Emme ole käsi ojossa tai seteli kädessä vaan teemme asioita kaverihengessä, yksi osaa yhtä ja toinen toista.
– Pienistä jutuista, kuten renkaanvaihdosta, tulee tosi hyvä mieli. Kun pystyy jeesaamaan.
Kärjen valtakuntaa onkin erityisesti navetan päädyssä sijaitseva autotalli. Siihen hän vitsailee rakastuneensa ensisilmäyksellä, kun hän kävi tutustumassa A-killan toimintaan vanhan AA-kaverin kautta.
– Olen rassannut autoja polvenkorkuisesta saakka. Olen itseoppinut, isoveljeni oli minun lapsenvahtini ja hän oli autonasentaja. Rassailen täälläkin autoja, ja usein soitellaankin perään olenko tulossa paikan päälle.
A-killan toiminnan piirissä on pääosin miehiä, mutta naisiakin toivotaan toimintaan mukaan. Riitta Keuramon mukaan naisilla on korkeampi kynnys tulla tutustumaan A-killan tapaiseen paikkaan.
– Mutta toivoisin, että heitä tulisi. Jos tuntuu, että joku asia on nyt vähän hullusti, täällä voi kysyä, onko muilla ollut koskaan samanlaista. Toivoisin, että erityisesti ammatti-ihmiset osaisivat opastaa meille.
– Alkoholismi on sairaus, mutta sen kanssa oppii elämään kun tietää ehdot, Keuramo muistuttaa.
Avoimuus auttaa itseä ja muita, ja voi myös ennaltaehkäistä tilanteiden kärjistymistä.
– Olen sanonut myös omille lapsenlapsilleni, jotka ovat jo aikuisia, että juonteena meidän suvussamme voi olla tämä alttius. Se on hyvä tunnistaa, jos joku asia alkaa liikaa kiehtomaan. Päihdeongelmiin liittyy hyvin suuri häpeän ilmapiiri, Keuramo päättää.
