Kortesuon kartano toimii päihdetoipujien sosiaalisena keskuksena vuoden jokaisena päivänä

”Tämä on monille sosiaalisen elämän keskus, jopa enemmän kuin oma koti. Kaikki kiltatoiminta on vapaaehtoisuuteen ja vertaisuuteen perustuvaa”, kertoo toiminnanjohtaja Satu Lahtinen vierellään Kilta-ohjaaja Petri Saksi. Essi Rikama

Essi Rikama

Kortesuon kartanon pihapiiriä koristavat ruskan värjäämät lehdet. Kausivaloin koristeltu syyskanerva ovenpielessä kutsuu vierailijan sisälle. Kodikas tunnelma lyö läpi viimeistään eteisessä; keinutuolit narahtelevat olohuoneessa, taustalta kuuluu verkkainen puheensorina ja keittiöstä ruoanlaiton ääniä. Päihdetoipujille vertaistukea tarjoava Jyväskylän A-kilta on toiminut Kortesuon kartanossa vuodesta 1996 saakka.

– Nyt meillä on kauniit, remontoidut, siistit tilat. Se nostaa ihmisarvoa. Vaikka meillä on tämä sairaus elämissämme koettuna, niin emme ole sen huonompia ihmisiä, Riitta Keuramo muistuttaa. Raittiita vuosia hänellä on takanaan jo pian 20.

­– Meidät leimataan helposti laitapuolen kulkijoiksi. Kassialma on hyvin tuttu nimitys naiselle, joka puistossa muovikassin kanssa laahustaa. Yhtä hyvin kalliilla konjakilla ja laatuviineilläkin voi alkoholisoitua. Sitä vaan salataan ja kuiskutellaan.

Riitta Keuramo (vas.), Satu Lahtinen ja Riitta Ahonen ihastelevat Keuramon kutomia sukkia naistenryhmä Naurukerässä. ”Minulla on alttius riippuvuuteen. Nyt esimerkiksi kudon hirveästi villasukkia, niitä tulee solkenaan”, Keuramo naurahtaa. Essi Rikama

Keuramo on ollut A-killan toiminnassa mukana jo vuodesta 1993 saakka. Silloin toiminnan keskus sijaitsi vielä Kenttäkadulla.

– Olen ollut vaikeasti päihdeongelmainen alkoholisti. Keikuin töissä jotenkin, ja olin Palokan terveysaseman potilas. Kun olin katkaisuhoidossa, minulla osui kohdalle hyvä terveyskeskuslääkäri, Harri Selänne. Hän rupesi miettimään hoito-ohjelmaa minulle: A-klinikan kautta sain terapeutin, joka suositteli minulle vapaaehtoista vertaistukitoimintaa.

Keuramo sai pysyvän tukiverkoston A-killan kautta, ja hän onkin ollut toiminnassa mukana hyvin aktiivisesti. Vertaistuki muuttuu ajan myötä ystävyyssuhteiksi ja keskustelut liittyvät ympärillä olevaan elämään, eivät menneisyyteen.

– Myös silloin, kun mieheni kuoli syöpään kuusi vuotta sitten, vertaistaidot tulivat esille tässä joukossa. Se oli uskomattoman hienoa apua, mitä silloin sain.

Timo Laakkonen on ammatiltaan kokki. ”Olen samalla kuntouttavassa työtoiminnassa täällä. Suunnittelen ruokalistat ja teen lounaan neljä kertaa viikossa. Eniten kehuja on tullut lindströmin-murekkeesta”, Laakkonen kertoo. Essi Rikama
Historian havinaa. Vanhaan aikaan tämä keittiönkello soi, kun yläkerran huoneeseen kaivattiin vaikkapa teekupillista. Essi Rikama

Jyväskylän A-killan ”nuorisojäsen”, 24-vuotias Timo Laakkonen, on omien sanojensa mukaan heittämällä porukan nuorin. Se ei ole häntä haitannut, eikä ikäero oikeastaan ole tullut edes mieleen. Hän on ollut kiltalainen vasta kaksi kuukautta.

– Päihteiden käyttö on ollut runsasta, ja sen takia olen menettänyt asuntoja ja työpaikkoja. Meno oli sen verran rankkaa, että peli oli saatava poikki.

– Kesällä, ollessani Sovatekilla vieroitushoidossa, minulle kerrottiin A-killan olemassaolosta. Aloin käydä kahvilla, kuntosalilla ja juttelemassa työntekijöiden kanssa. Kotipuolessa meno ei kuitenkaan muuttunut, joten päätin kysyä olisiko mahdollista vuokrata huone täältä. Kotona oleminen ahdisti.

Laakkonen kiittelee saamastaan avusta esimerkiksi muutossa. Uusi koti järjestyi nopeasti.

– Muuttaminen on raskasta, ja myös henkisesti tunteikasta. Kun kotiini tuli vieraita ihmisiä, jotka näkivät kotini kaaoksen veritahroista hajalla oleviin asioihin, häpeän tunne oli suuri.

Laakkonen on saanut tukea erityisesti vertaisryhmistä, kuten A-killan tiloissa toimivasta ammatillisesti ohjatusta vertaistuellisesta Rosteriryhmästä.

Viikot Laakkonen elää tietyn lukujärjestyksen mukaan, jotta elämässä pysyy rytmi. Viikonloppuisin mies viettää aikaa 3-vuotiaan lapsensa kanssa. Lapsi motivoi myös raittiilla polulla pysymisessä.

– A-kilta on ollut minulle elämää mullistava kokemus, tämä on pelastanut elämäni.

”Täällä ei vaadita keneltäkään mitään, paitsi päihteettömyyttä. Tänne tullessaan tietää, että kaverikin on selvänä”, Ville Kärki kertoo. Raittiista vuosista kertovat 11 korvarengasta. Essi Rikama

Ville Kärki on ollut A-killan toiminnassa mukana kahdeksan vuotta. Kärki raitistui AA:n kautta, mutta kiltatoiminnan kautta hän sai elämäänsä sosiaalisen verkoston. Hän käy kartanolla oikeastaan päivittäin, vain kesällä aikaa kuluu myös kesäpaikassa Toivakassa. Kärki asuu avopuolisonsa kanssa kartanon pihapiirin läheisyydessä talossa, jota vuokrataan yhdistyksen jäsenille.

Seppo ”Sepi” Liponen on pitänyt säännöllisesti Pappapuntti-ryhmää jo kolmen vuoden ajan. Kellarin kuntosalilla käy viikoittain kymmeniä kiltakuntoilijoita. Kuntosali täydentyy pian juoksumatolla. Essi Rikama

– Herään aikaisin ja keitän kotona kahvit. Sepi tulee aina kuuden aikaan keittämään puuron kartanolle, siellä syödään puurot yhdessä. Aamuporukka kokoontuu, ja työntekijät tulevat hiljalleen töihin, Kärki kuvailee päivän alkua.

Kavereiden kanssa heitetään jazzia, pelataan biljardia ja katsotaan esimerkiksi urheilua.

– Sitten tulee äkkihälytyksiä. Äskenkin pihaan ajoi vanha mies, alkuperäinen kiltalainen, tyhjällä renkaalla. Vaihdoin hänelle autoon uuden renkaan. Emme ole käsi ojossa tai seteli kädessä vaan teemme asioita kaverihengessä, yksi osaa yhtä ja toinen toista.

– Pienistä jutuista, kuten renkaanvaihdosta, tulee tosi hyvä mieli. Kun pystyy jeesaamaan.

Kärjen valtakuntaa onkin erityisesti navetan päädyssä sijaitseva autotalli. Siihen hän vitsailee rakastuneensa ensisilmäyksellä, kun hän kävi tutustumassa A-killan toimintaan vanhan AA-kaverin kautta.

– Olen rassannut autoja polvenkorkuisesta saakka. Olen itseoppinut, isoveljeni oli minun lapsenvahtini ja hän oli autonasentaja. Rassailen täälläkin autoja, ja usein soitellaankin perään olenko tulossa paikan päälle.

Kädentaitaja Kari (vas.) neuvoo Harri Hankaniemeä puukon valmistuksessa. ”En tiedä olenko taitaja, mutta olen minä näitä satakunta tehnyt. Tämä on ihan mukavaa puuhaa”, Kari sanoo. Essi Rikama

A-killan toiminnan piirissä on pääosin miehiä, mutta naisiakin toivotaan toimintaan mukaan. Riitta Keuramon mukaan naisilla on korkeampi kynnys tulla tutustumaan A-killan tapaiseen paikkaan.

– Mutta toivoisin, että heitä tulisi. Jos tuntuu, että joku asia on nyt vähän hullusti, täällä voi kysyä, onko muilla ollut koskaan samanlaista. Toivoisin, että erityisesti ammatti-ihmiset osaisivat opastaa meille.

– Alkoholismi on sairaus, mutta sen kanssa oppii elämään kun tietää ehdot, Keuramo muistuttaa.

Avoimuus auttaa itseä ja muita, ja voi myös ennaltaehkäistä tilanteiden kärjistymistä.

– Olen sanonut myös omille lapsenlapsilleni, jotka ovat jo aikuisia, että juonteena meidän suvussamme voi olla tämä alttius. Se on hyvä tunnistaa, jos joku asia alkaa liikaa kiehtomaan. Päihdeongelmiin liittyy hyvin suuri häpeän ilmapiiri, Keuramo päättää.

A-kiltan pihapiirin porttia koristaa maitolaituri. Essi Rikama
Vanhasta navetasta löytyy muun muassa autotalli ja puuverstas. Essi Rikama
Tämän oven takaa löytyy auttavia käsiä ja kuuntelevia korvia vuoden jokaisena päivänä. Essi Rikama

Jyväskylän A-kilta

Vertaistukea jo 55 vuotta

Jyväskylän A-kilta ry on päihdetoipujayhdistys, joka on avoinna vuoden jokaisena päivänä. Se on perustettu vuonna 1966. A-Kiltojen Liitto ry on A-kiltojen valtakunnallinen keskusjärjestö

Toiminta on päihteetöntä, vapaaehtoista ja monimuotoisesti toteutettavaa vertaistukitoimintaa päihdeongelmaisille ja -toipujille sekä heidän läheisilleen.

Jyväskylän A-killan toiminta on Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskuksen (STEA) ja Jyväskylän kaupungin rahoittamaa. Työntekijöitä on kaksi.

A-kiltalaiset ovat remontoineet Kortesuon kartanon tiloja talkootyönä. Museovirasto on ohjannut ja valvonut remontointia. Jyväskylän A-kilta on vuokralaisena tiloissa, kiinteistön omistaa Jyväskylän Tilapalvelu.

Jyväskylän A-killan tiloissa käy päivittäin jopa 50 kiltalaista. Kartanossa on oleskelutiloja, kuntosali ja sauna. A-kilta vuokraa päihdetoipujille neljää huonetta ja kahta pihapiirissä sijaitsevaa taloa asumiskäyttöön. Navetasta löytyy autotalli ja verstastiloja. Jyväskylän A-killan jäsenyyttä voi hakea tutustumisjakson jälkeen.

Kortesuon kartano

Vanha Schildtin suvun tilakeskus

Nykyinen Kortepohjan, Kortesuon ja Nisulan alue olivat alun perin osa Nisulan tilaa, jonka piirilääkärinä toiminut Wolmar Schildt hankki itselleen 1800-luvulla. Aiemmin Nisulan tilakeskus oli 10 vuotta sitten palaneen Jyvälän paikalla.

Vuonna 1934 Wolmar Schildtin poika Aatos Schildt myi suuren osan tiluksistaan pojalleen Volmarille. Tuolloin perustetulle Kortesuon tilalle tehtiin uusi tilakeskus nykyiselle paikalleen. Taustalla oli ilmeisesti myös tilanne, jossa Jyväskylän kaupungin kasvava asutus oli alkanut lähestyä Nisulan tilakeskusta, ja Schildtit kokivat tilanteen epämiellyttäväksi. He perustivat uuden tilakeskuksen hieman etäämmälle.

Kortesuon päärakennus on valmistunut vuonna 1940 arkkitehtuuritoimisto Jussi Lappi-Seppälän suunnitelmien mukaan. Rakennusta on laajennettu 1950-60 luvuilla. Rakennuksen julkisivuissa on myöhäisklassismin ja funktionalismin tyylipiirteitä. Suurikokoinen ja näyttävä navetta on valmistunut vuonna 1936. Pihan laidoilla on myös tilanhoitajan ja karjakon asuinrakennukset.

Kortesuon kartanon rakennuskokonaisuus on maakunnallisesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö. Asemakaavassa Kortesuon kartano on yleisten rakennusten korttelialuetta.

(Lähde: Keski-Suomen museo)

Kommentoi