Elokuvat: Rockarin natsinmetsästys

Cheyenne (Sean Penn) on jättänyt kiertue-elämän mutta ei tyyliään. Elokuva

J. Silvennoinen

Suoratoisto

This Must Be the Place (2011)

O: Paolo Sorrentini. HBO Nordic.

***

Cheyenne ( Sean Penn) on rojalteillaan elävä entinen rocktähti, joka viettää ikävystyttävää elämää irlantilaisessa kartanossaan. Seiniin tuijotteluun ja hiuksiin puhalteluun tuo vaihtelua isän kuoleman aiheuttama matka New Yorkiin.

Cheyennelle selviää, että hänen isällään on ollut pakkomielle kostaa keskitysleirillä kokemansa nöyryytys. Poika päättää toteuttaa isänsä viimeisen tahdon ja aloittaa yksinäisen natsinmetsästyksen halki Yhdysvaltojen.

Eksistentialistisesta ahdistuksesta kärsivä, viisikymppinen gootti raahaa pyörillä kulkevaa matkalaukkua mukanaan kuin menneisyyttään. Cheynne on kaikkialla turisti, mikä ei johdu pelkästään siitä, että hän on Yhdysvalloissa. Sulkeutuminen omaan maailmaan ja muistoihin tekee hänestä vieraan ja ulkopuolisen kaikkialla.

Paolo Sorrentinin ensimmäinen englanninkielinen elokuva This Must Be the Place on huumoristaan huolimatta melankoliaan virittynyt, viipyilevä ja visuaalisesti kaunis mutta hieman epätasainen tie-elokuva. Se on sukua muutamille amerikkalaisille indie-elokuville mutta tuo voimakkaimmin mieleen Wim Wendersin Paris, Texasin (1984).

Erään murhan anatomia (1959)

O: Otto Preminger. Yle Areena.

*****

Otto Premingerin Erään murhan anatomialla on vain kourallinen vakavia haastajia kaikkien aikojen parasta oikeussalidraamaa mietittäessä. Niissä viaton yksilö vapautetaan vääristä epäilyksistä. Nyt tilanne on toinen: pikkukaupungin lakimies ( James Stewart) päättää pelastaa upseerin vankilalta, vaikka uskoo tämän ampuneen miehen.

Jo Saul Bassin mieleenpainuva alkutekstianimaatio ja Duke Ellingtonin (joka tekee myös pienen roolin) jazzrytmit virittävät katsojan oikeaan mielentilaan.

Preminger oli syyttäjän poika ja koulutukseltaan lakimies, ja hän tunsi kuvaamansa aiheen hyvin. Pohjalla on tosielämän oikeustapaus, ja myös keskeiset kohtaukset kuvattiin todellisilla tapahtumapaikoilla. Eräänlaista true crimea ennen kuin siitä tuli valtavirtaa. Premingerin tausta film noir -ohjaajana säteilee lähinnä tiettynä kyynisyytenä ja eroottisena ilmapiirinä.

Rikoksen tai syyllisyyden sijaan elokuva kertoo ensisijaisesti Yhdysvaltain oikeusjärjestelmästä, jossa lakimiehet pyrkivät vakuuttamat valamiehistön. Tässä pelissä likaiset keinot, tunteisiin vetoaminen, huumori, nokkeluus ja retoriikka voivat merkitä totuutta enemmän. Notkean sanailun keskeltä erottuvat ajan elokuville epätyypillinen raiskauksen (ja pikkuhousujen) käsittely.

Samalla myös katsoja asettuu valamiehen rooliin, sillä rikosta tai sitä edeltäneitä tapahtumia ei näytetä, vaan kaikki kerrotaan imperfektissä ja epäluotettavilla suilla.

Katsotuimmat

Dyyni

Ryhmä Hau- elokuva

Shang-Chi and the Legend of The Ten Rings

Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily

Isä

Viikonloppu, Finnkino, Jyväskylä

Kommentoi