Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

KAVIn syksyn esityssarjan teemana teemattomuus

Kun Kino Aurora syntyi pitkän odotusajan jälkeen kulttuuritalo Villa Ranan yhteyteen syyskuussa, kuopattiin samalla Kampus Kinon nimeä kantanut elokuvaesitysten kokonaisuus Ilokivessä.

Niille, joita isot muutokset pelottavat, löytyy edelleen jotain tuttua ja turvallista. Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (kavereiden kesken KAVI) niin sanottu aluesarja jatkaa nimittäin edelleen toimintaansa Ylioppilastalon katon alla. Tästä on kiittäminen siellä sijaitsevaa Jyväskylän ainoaa aktiivitoiminnassa olevaa 35-millimetrisen filmin eli niin sanotun kinofilmin projektoria.

Keski-Suomen Elokuvakeskuksen joka toinen maanantai pyörittämistä filmeistä on turha etsiä yhteistä teemaa tai aihetta, jonka ympärille kokonaisuus olisi rakennettu. Ellei sellaisena pidä juuri sitä, että pahimmillaan keinotekoisen yhtenäisyyden sijaan ohjelmistossa pyritään monipuolisuuteen.

Sarja alkaa kolmella legendaarisen ohjaajan elokuvalla, jotka ovat kuitenkin jääneet tekijöidensä kuuluisimpien teosten varjoon.

Esityskauden avaavassa Federico Fellinin Haastattelussa (1987) kuljetaan yhä kauemmas yhtenäisen tarinan tai edes käsikirjoituksen vaatimuksista. Se on eräänlainen metaelokuva kuvatessaan elokuvan tekemistä ja tekijöitä, ei vähiten Felliniä itseään ja hänen tuotantoaan. Haastattelu yhdistää fiktiota ja elämäkerrallista ainesta tavalla, jossa myös jälkimmäinen vaeltelee vahvasti fantasian ja mielikuvituksen laaksoissa.

Fellini nosti Haastattelun kymmenen kaikkien aikojen parhaan elokuvan listalleen. Se kertoo enemmän ohjaajan huumorintajusta ja itsetunnosta kuin itse elokuvasta – joka tosin sekin on erinomainen.

Akira Kurosawa tunnetaan parhaiten samuraielokuvistaan, mikä helposti hämärtää huomaamasta hänen monipuolisuuttaan ja yhteiskunnallisuuttaan ohjaajana. Lokakuussa nähtävä Köyhän pikajuna (1970) oli hänen ensimmäinen värielokuvansa, mikä jostain syystä tulee mainita jokaisessa sitä käsittelevässä kirjoituksessa. Japanilaisen yhteiskunnan rattailta pudonneiden, kaatopaikalla asuvien ihmisten yhteisöä kauniisti kuvaavan elokuvan nimi viittaa ihmisen kykyyn paeta kurjuutta mielivituksensa avulla.