Elokuva-arvio: Motherissa on kaikkea sitä, mikä on tehnyt Bong Joon-hon elokuvista suosittuja – mutta hillitymmin

Motherissa äiti yrittää todistaa poikansa syyttömyyden. elokuva

J. K.

Suoratoisto

Mother

Ohjaus: Bong Joon-ho. 129 min. 2009. C-More.

****

Parasiten (2019) historiallisen Oscar-menestyksen ilahduttavana seurauksena myös Bong Joon-hon varhaisempia koreankielisiä elokuvia alkoi tulla Suomessa teatterilevitykseen ja suoratoistopalveluihin.

Motherissa Kim Hye-jan esittämä, nimettömäksi jäävä äiti elää taloudellisesti niukkaa arkea kolmekymppisen poikansa Do-joonin ( Won Bin) kanssa. Poika on kehitysvammainen, helposti vietävissä ja alati ongelmissa, minkä vuoksi äiti kokee jatkuvaa huolta jälkikasvustaan.

Kun lukiolaistyttö löydetään raa’asti murhattuna ja todistusaineisto viittaa Do-joonin, päättää äiti todistaa poikansa syyttömyyden tarvittaessa vaikka yksin.

Motherissa on kutakuinkin kaikkea sitä, mikä on tehnyt Bong Joon-hon elokuvista suosittuja, mutta jollain tapaa hillitymmin ja keskitetymmin. Tyylilajien ja tunnelmien yhdistely tapahtuu niin hitaasti, että pitkään tuntuu kuin katsoisi realistista perhedraamaa, johon on yhdistetty rikostutkintaa ja murhamysteeriä.

Pikkuhiljaa tyylilaji muuntuu trilleriksi, joka pitää katsojan pimennossa loppuhetkille saakka. Kantavana teemana säilyy kuitenkin ehdoton ja periksiantamaton äidinrakkaus.

Atomic Blonde

Ohjaus: David Leitch. 115 min. 2017. Elisa Viihde

***

The Coldest City -sarjakuvaan pohjautuvassa Atomic Blondessa odotellaan muurin murtumista vuoden 1989 Berliinissä. Tai oikeastaan muistellaan sitä takaumien kautta pieleen menneen operaation jälkeen. Kuulustelulampun kiila osoittaa brittiagentti Broughtoniin ( Charlize Theron), joka on ollut selvittämässä kollegansa murhaan liittyviä tapahtumia.

Atomic Blonden Berliini on vakoilijoiden hiekkalaatikko, jossa jokainen leikkii omilla säännöillään ja kaivaa välillä tiensä naapurin tontille. Päivisin kaupunki on harmaa möhkäle neuvostobetonia, öisin neonhohteinen ja eroottinen tanssilattia, jossa soivat aikakauden hitit.

Stuntmiehenä ja -koreografina uransa tehneen David Leitchin tausta näkyy toiminnan sommittelussa ja rytmityksessä. Tarina on niille alisteinen ja suorastaan toisarvoinen.

Viihdyttävä lopputulos tuo turhankin vahvasti mieleen John Wickin (2014), jonka apuohjaana Leitch toimi.

Kommentoi