Hallin täydeltä oman elämänsä Robin Hoodeja – Surkkari testasi Soft Archery–pelin

Vauhti pysyy pelissä yllä koko ajan. Siksi kuvaaminen on viisaampi hoitaa verhon takaa. Ville Hardén

Ville Hardén

Soft Archery on peli, jossa kaksi joukkuetta taistelee aseinaan jouset ja pehmustetut nuolet. Suojavarusteina pelaajilla on kasvomaskit sekä rannesuoja, joka ottaa vastaan jousen jänteen iskut. Pelialueella on bunkkereiksi kutsuttuja ilmatäytteisiä esteitä, joiden taakse pelaaja voi suojautua.

Pelin ovat kehittäneet Sampo Immonen ja Otto Janhonen. He toimivat yrittäjinä Soft Archery Finlandissa, jonka pelihalli sijaitsee Kanavuoren varikolla.

– Alun perin idea lajiin lähti siitä, että perinteinen paintball tuntui tylsältä. Meillä oli kokemusta jou­sien käytöstä, ja tiesimme, että jousen ympärille saisi rakennettua liikunnallisemman ja toiminnallisemman pelin. Maailmalla on lähtenyt lentoon Archery Tag -niminen pelimuoto, johon tutustuimme. Meistä se oli kuitenkin turhan jäykkää, joten lähdimme kehittämään sitä eteenpäin, Immonen kertoo.

Immosen mukaan Archery Tagissa on yksi ainoa pelimuoto ja liikkuminen kentällä on hyvin rajoitettua. Soft Archeryssa erilaisia pelimuotoja on enemmän, ja kentällä voi liikkua täysin vapaasti. Lajit ovat siis selvästi erilaiset.

Soft Archery Finland aloitti Kanavuoressa kolme vuotta sitten. Pääosa asiakkaista on valmiita ryhmiä. Ennen koronaa järjestettiin myös viikkotreenejä, joissa kävi paljon aktiivisia harrastajia.

– Meillä käy esimerkiksi polttariporukoita, kaveriryhmiä ja yrityksiä. Myös yliopiston ainejärjestöt ovat käyneet, Janhonen kertoo.

Kyllähän tämä on kerta kaikkiaan lystiä touhua.

Joona Lönn
Yrittäjät Sampo Immonen ja Otto Janhonen. Ville Hardén

On aika siirtyä kokeilemaan itse lajia. Janhonen ojentaa suojavarusteet ja jousen, ja neuvoo perusampumistekniikan. Lämmittelyksi ammutut ensimmäiset nuolet lähtevät hyvin lentoon.

Paikalla oleva peliporukka on koottu ennen koronaa viikkotreeneissä käyneistä harrastajista. Minä ja yrittäjät mukaan luettuna pelaajia on kahdeksan. Jakaudumme kahteen joukkueeseen, ja puen ylleni punaisen liivin.

Ensimmäiset kierrokset lämmitellään, kuuluu ohjeistus. Lasken maskin kasvoilleni. Sitten pilli viheltää, ja peli käynnistyy.

Nuolen asettaminen jänteelle nopeasti osoittautuu yllättävän haastavaksi. Räpellän aikani, kunnes saan jousen ladattua ja nousen bunkkerin takaa ampumaan. Nuoli tipahtaa muutaman metrin päähän maahan ja liukuu vastapuolen päätyyn. Alku voisi olla parempikin.

Seuraavaa nuolta ladatessani otan vastaan ensimmäisen pääosuman. Maskin ja pehmustetun nuolen ansiosta en tunne kipua, ainoastaan turhautumista osumasta. Nostan sääntöjen mukaisesti käteni pystyyn ja palaan omaan päätyyn, josta saan jatkaa peliä.

Puolentoista minuutin kohdalla vaihdetaan puolia, ja olen jo nyt hengästynyt. Huomaan tehneeni virheen: rannesuojani on liian alhaalla, ja jousen jänne on iskenyt useita kertoja kyynärtaipeeseeni. Palkintona on naarmuja ja mustelmia.

Nostan rannesuojaani. Samalla Janhonen antaa lisäneuvoja ampumistekniikan kehittämiseen. Jouseni on miltei vaakatasossa, jolloin nuolet lähtevät herkästi suoraan alaspäin.

Toinen puolitoistaminuuttinen sujahtaa yhtä nopeasti kuin edellinen. Sitten pidetään juomatauko.

Kolhuitta ei selvitty. Syy on oma. Esa Koski

Joona Lönn on käynyt Soft Archeryllä paikan perustamisesta saakka.

– Pandemia on tuonut pienen tauon harrastetouhuihin. Ennen kävin täällä viikoittain yleisillä vuoroilla. Kyllähän tämä on kerta kaikkiaan lystiä touhua.

Lönn kertoo pitävänsä myös perinteisestä Archery Tagista.

– Siinä on vähän enemmän sääntöjä, ja esimerkiksi koppaamalla nuolen ilmasta saa lisäpisteitä.

Tauon jälkeen vaihdetaan pelimuotoa. Molemmilla joukkueilla on päädyissään ämpäri, jossa on 12 nuolta. Jokaisesta osumasta ämpäristä poistetaan yksi nuoli. Kun joukkueen ämpäri on tyhjä, pelaaja putoaa seuraavasta osumasta pois.

Toinen kierros sujuu jo selvästi paremmin, ja osun ensimmäistä kertaa vastapuolen pelaajaan. Palkinnoksi saan onnistumisen tunteen ja lisää itsevarmuutta.

Välitön osuma omaan rintaan hillitsee pahinta intoa. Takaisin päätyyn.

Alan pikkuhiljaa hahmottaa peliä ja hallita liikkeitäni, ja uskallan liikkua pidemmälle ensimmäisen bunkkeririvin takaa. Nuoleni alkavat osua vastustajiin.

Tunnin vuoron lopulla pelataan hohto-Archerya. Hallin valot sammutetaan. Jouset, nuolenkärjet ja maskit hehkuvat pimeässä. Pelissä on tunnelmaa, mutta osumia on erittäin vaikea saada. Viimeisen kierroksen ajaksi valot sytytetään jälleen.

Kun riisun vuoron lopuksi maskini, olen yltä päältä hiessä. Se ei ole mikään ihme, laji on fyysisesti vaativa. Erityisesti reidet ovat kovilla jatkuvan kyykkyyn menemisen vuoksi. Päällimmäisenä tunteena on kuitenkin se, että tunti on mennyt hujauksessa.

Kanavuoren varikko on toistaiseksi ainoa paikka, jossa Soft Archerya pääsee kokeilemaan.

– Alun perin mietimme, että lähtisimme perustamaan toimintaa kahdelle tai kolmelle paikkakunnalle. Siihen olisi kuitenkin tarvittu kumppaneita. Meidän kahden aika ei riitä mitenkään. Nyt, kun tämä on todettu toimivaksi konseptiksi, niin Tampereelle tai Helsinkiin laajentaminen voisi olla mahdollista. Se vaatisi kuitenkin oikean kumppanin löytämisen, Immonen toteaa.

– Olemme tehneet myös keikkahommia. Ilmatäytteiset bunkkerit kulkevat tyhjinä kätevästi kyydissä. Pop up -ammuntaa, Janhonen päättää.

Kommentoi