Kankaalta tulee city-hunajaa – mehiläistarhaajien mukaan kaupunkiin sopivat vain lauhkeat ja ihmisystävälliset pörriäiset

Tiina Ahonen-Sahinaho ja Jorma Sahinaho toivovat, että pesät voisivat jatkossakin pysyä Kankaan alueella. Riina Sydänmaanlakka

Riina Sydänmaanlakka

Jyväskylän Kankaalla, lähellä Tourujokea töröttää neljä vihreää pömpeliä, jotka sulautuvat maastoon niin hyvin, ettei niitä välttämättä edes huomaa. Ei uskoisi, että jokaisessa asustelee noin 50 000 mehiläistä.

– Tämä on ollut otollinen paikka pesille, mehiläistarhaajat Tiina Ahonen-Sahinaho ja Jorma Sahinaho toteavat.

”City-hunaja” poikkeaa maultaan maaseudulta kerätystä hunajasta, sillä kasvillisuus on kaupungissa erilaista.

– Esimerkiksi mesikastehunajaa emme saa Saarijärvellä oikein ikinä. Kankaalta sitä sen sijaan tulee. Se on toiselta nimeltään lehtihunaja, ja se on väriltään tummempaa. Mesikastehunajan ainekset eivät ole kukista, vaan puista kerättyjä, ja siinä on enemmän kivennäis- ja hivenaineita kuin kukkaishunajassa, Tiina Ahonen-Sahinaho kertoo.

Sahinahot keräävät sadon Kankaalta kolme kertaa kesässä. Yhteensä heillä on miltei 90 mehiläispesää, joista suurin osa sijaitsee Saarijärvellä.

Sahinahojen mukaan kaupungissa ei voi pitää mitä tahansa mehiläisiä: niiden on oltava lauhkeita ja ihmisystävällisiä, eivätkä ne saa innostua parveilusta.

Mielestäni tämä sopii todella hyvin Kankaan toimintaan ja resurssiviisaaseen ajatusmalliin.

Tiina Ahonen-Sahinaho

Mehiläisiä ei voi kouluttaa, mutta kasvatuksessa pystyy vaikuttamaan siihen, millaiset mehiläiskannat lisääntyvät.

– Sopivia mehiläiskantoja jatketaan kasvattamalla niistä uusia kuningattaria. Teemme toukansiirrot valikoiduista, sopivista pesistä. Mehiläiset eivät saa olla sellaisia, että ne ryntäävät hoitajan päälle pesällä, Tiina Ahonen-Sahinaho sanoo.

Isäntä itse on hengenvaarallisesti allerginen pistoille, joten mehiläisten on siitäkin syystä oltava hallinnassa.

– Olen saanut siedätyshoitoa, ja se on kyllä auttanut. Muutaman piston kestän, mutta en niitä kyllä mielelläni ota. Ensimmäiseen 20 vuoteen ei ollut allergiaa, mutta mehiläisillekin voi altistua, Jorma Sahinaho kertoo.

Hän on kasvattanut mehiläisemoja jo parisenkymmentä vuotta, myös myyntiin.

– Meillä on ollut Pyhä-Häkin kansallispuiston läheisyydessä pitkään paritustarha. Siellä on kuhnureita, joiden kanssa emojen halutaan pariutuvan. Epätoivottavaa herrapuolta ei pitäisi olla kymmenen kilometrin säteellä saatavilla.

Myös hyvä ja säännöllinen hoito ehkäisee mehiläisten parveilua. Pesät käydään tarkistamassa vähintään kerran viikossa, ja tilaa pitää olla sopivasti.

Myös mehiläispesän paikka on oleellinen, erityisesti kaupunkialueella. Kankaan pesät ovat Sahinahojen mukaan sellaisessa paikassa, josta mehiläiset lentävät suoraan joen ylle, eivätkä ihmiset ole niiden kulkureitin tiellä – tai päinvastoin.

Pariskunta kuitenkin korostaa, että mehiläinen ei pistä, jos se ei joudu uhatuksi.

– Mehiläistä kannattaa kuitenkin kunnioittaa, Ahonen-Sahinaho toteaa.

Kun Tourujokea aletaan jossakin vaiheessa kunnostaa, tulee Sahinahojen mehiläispesille lähtö nykyisestä paikastaan. Pariskunta kuitenkin toivoo, että pesät voisivat yhä pysyä Kankaan alueella.

– Mielestäni tämä sopii todella hyvin Kankaan toimintaan ja resurssiviisaaseen ajatusmalliin. Ja pölyttäjien merkitys tälle luonnolle on äärettömän suuri. Jos mahdollista, niin Kankaalla aiomme pysyä jatkossakin.

Kommentoi