Muuramen valtimolla – kalastuksenvalvojat ovat huolissaan taimenen elinmahdollisuuksien heikentymisestä

Keskellä Muuramen sydäntä kiemurtelee valtimo, Muuramenjoki, jonka jyske häivyttää alleen liikenteen melun ja ihmisten tohinat.

Joen rannalle löytävät valkoselkätikkoja etsivät luontokuvaajat, luontopolkuja talsivat lapsiperheet ja iltojaan viettävä nuoriso. Erityisen hyvin siellä viihtyvät perho- ja viehekalastajat, joita vierailee joella kesäkaudella lähes viisisataa.

Ison harrastajamäärän vuoksi Muuramenjoki on yksi Keski-Suomen tarkimmin valvotuista kalastuspaikoista.

– Lähes sata kertaa ollaan suoritettu valvontaa tänä vuonna, vaikka kyllä salakalastus on täällä enemmänkin marginaali-ilmiö kuin koko kansan harrastus, kalastuksenvalvojat Antti Leppänen ja Tomislav Kukulj sanovat.

Partioinnin lomassa miehet heittävät perhoa usein itsekin.

– Tämä on yhdenlaista terapiaa. Etenkin, jos saan katsekontaktin kiven takana lymyävään kalaan, niin mieleeni ei mahdu sillä hetkellä mitään muuta, Kukulj kertoo ja Leppänen yhtyy hänen kommenttiinsa.

– Se on varmaan primitiivinen juttu, että saalistaessa ajatusten on pysyttävä kalan voittamisessa. Väsytystaistelun jälkeen olen tyytyväinen siihen, että tuo tunne ei jää päälle, vaan voin itse valita, otanko saaliin itselleni vai päästänkö sen takaisin.

Muuramenjoen suosituin kohdekala on kirjolohi. Muuramen kalastuskunta istuttaa sitä lisää noin kolmen viikoin välein, ja eväkkäiden kerta-annokset nousevat usein jopa sataan kiloon.

– Virtaan lasketaan myös harjuksia ja taimenia aina kun niitä saadaan kalanviljelylaitoksilta. Lähes vuosittain istutetaan siis niitäkin, kalastuskunnan puheenjohtaja Raimo Kivi tarkentaa ja lisää, että kaikki saaliiksi saadut harjukset ja taimenet on vapautettava.

Muuramenjoki laskee Muuratjärvestä Päijänteeseen, ja nämä molemmat vesistöt rikastuttavat osaltaan joen eliöstöä: yläpäästä virran pyörteisiin eksyy toisinaan järvilohia ja siikoja, alajuoksulla viihtyvät isot kuhat.

Kuuman heinäkuun aikana jokea jouduttiin pitämään viikon verran suljettuna.

– Koskipätkällä virran lämpötilaksi mitattiin lähes 24 astetta, ja näissä lukemissa väsyttäminen olisi vienyt vapautettavilta taimenilta liikaa voimia, Leppänen kertoo.

Hänen mukaansa taimen kärsii pitkään jatkuneista yli kahdenkymmenen asteen lämpötiloista. Joen vedenlaatu on muutoin pysynyt vuodesta toiseen hyvänä, sillä Muuratjärvi ei ole päässyt rehevöitymään, vaikka sen humuspitoisuus on jonkin verran noussut.

Antti Leppänen ja Tomislav Kukulj ovat huolissaan taimenen elinmahdollisuuksien heikentymisestä. Viime syksynä Muuramenjoen suulle asetettiin koepyydys.

Sillä pyrittiin löytämään järvelle vaeltamaan lähteneitä kaloja, jotka pyrkisivät takaisin jokeen kutemaan.

Tiettäväsi järvivaellukselle oli lähtenyt taimenia, mutta yhtään jokeen takaisin palaavaa yksilöä ei jäänyt satimeen.

Tämä tarkoittaa sitä, että ne taimenet, jotka Muuramenjoessa lisääntyvät, ovat eläneet siellä koko ikänsä.

Joessa taimenille on heikompaa ravintoa tarjolla kuin selkävesillä ja tällöin ne jäävät herkästi vaeltavia lajitovereitaan pienemmiksi eli tammukoituvat.

On myös mahdollista, että kalojen vaeltamattomuus periytyy niiden jälkeläisille.

Kalastuksenvalvojien mukaan huonoihin koetuloksiin on todennäköisesti monta syytä, mutta ainakin Päijänteellä tapahtuva verkkokalastus ja troolaus nappaavat osan sinne vaeltaneista taimenista.

Yksi selittävä tekijä voi olla myös Alakosken pato. Vuonna 1992 siihen rakennettiin kalatie ja siitä lähtien taimenen kutuvaellus on ollut teoriassa mahdollista. Luonnollisessa koskessa niiden nousu olisi kuitenkin tehokkaampaa.

Eväkkäiden lisäksi Muuramenjoen virtaa ovat pitkään hyödyntäneet ihmiset. Veden äärellä seisoivat niin mylly, saha kuin sähkölaitoskin.

– Jos jokea ei olisi, ei olisi Muurameakaan, paljasjalkainen muuramelainen Raimo Kivi sanoo ja viittaa kotikuntansa historiaan.

Ei siis yllätys, että myös Muuramen satavuotisjuhlien pääpäivää vietetään oman joen rannalla syyskuussa.