SUP-lautailu sopii muillekin kuin ihmisille. Jyväskyläläinen Tavinsulka järjestää viikoittain Tuomiojärvellä Dog on board -nimellä kulkevaa toimintaa, jossa vieraat pääsevät suppailemaan yhdessä koiransa kanssa.
Toimintaa ohjaavat Tavinsulan työntekijä Elsa Rasehorn ja valkoinenpaimenkoira Hera. Tässä haastattelussa Elsa puhuu kaksikon puolesta.
– Hera on aina menossa mukana. Hän toimii esimerkkinä muille koirille, maalla ja vesillä. On hyvä, että ohjaajalla on oma koira mukana. Olisi ikävää, jos vieras ihminen tulisi härkkimään asiakkaan koiraa, joka muutenkin saattaa jännittää vesille menoa.
Toiminnan idea syntyi keskustelusta työkavereiden kanssa.
– Kun aloitin työskentelyn Tavinsulalla muutama vuosi sitten, tuli puheeksi, että koirankin kanssa voi mennä vesillä. Minulla oli silloin toinen koira, pieni brasilianterrieri, ja otin hänet kerran mukaan retkelle. Aloimme puhua, että tehdään tästä viikko-ohjelma, ja siitä lähtien Dog on board on ollut olemassa. Minun lisäkseni toiminnassa on toinenkin ohjaaja oman koiransa kanssa.
Toiminta räätälöidään asiakkaan toiveiden mukaan niin, että sekä koiralla että omistajalla on hyvä olla.
– Aluksi on ohjeistus, jossa käydään välineet ja tekniikka läpi, ja samalla tutustutaan koiraan. Laudan päälle mennään ensin laiturilla, jotta koira saa kokeilla rauhassa, miltä laudalla olo tuntuu. Vasta sitten lähdetään pidemmälle. Vaikka ihminenkin kokeilisi suppailua ensimmäistä kertaa, ei hänen tarvitse stressata siitä, osaako lajia. Hän voi keskittyä koiraansa, me autamme suppailussa.
Koiran saamisessa laudan päälle on omat haasteensa. Ensikertalaiselle tilanne on hyvin jännittävä.
– Paras on tietysti, jos koiran saa namien avulla houkuteltua menemään itse laudalle. Jos tilanne kuitenkin jännittää kovasti, voi ihminen mennä itse laudalle ja nostaa koiran kaverikseen. Koiran on vaikea nauttia tilanteesta, jos sitä pelottaa. Hera oli ensimmäisen kerran suppailemassa kymmenen viikon iässä ja pelkäsi silloin hetken aikaa. Hän kuitenkin tottui nopeasti, Elsa kertoo Heran keskittyessä maan kaivamiseen.
Vaikka Dog on board -toiminta onkin koirille mukavaa, iskee retken jälkeen usein väsymys.
– Onhan se uuvuttavaa, henkisesti ja fyysisesti. Koira joutuu koko ajan keskittymään hirveästi. Meillä ainakin Hera menee makuulle heti, kun pääsee kotiin.
Hera aloitti ohjaajakoirana huhtikuussa. Elsan mukaan Hera on tottunut ihmisiin ja viihtyy roolissaan.
– Heralla on täällä myös oma häkki, jossa hän saa olla välillä rauhassa. Varsinkin pienempänä hän tykkäsi paljon olla häkissä nukkumassa. Se on hänelle turvapaikka, Elsa päättää.
Myös Heran kaivausprojekti on päättynyt. Jonkun on yritettävä syödä ympärillä lentelevä kärpänen.