Kokeileva taiteilija antaa käsien johdattaa ja virheiden opastaa – Panu Koskimies tekee käyttötaidekeramiikkaa

Keramiikkaa tehdessään Panu Koskimies liputtaa yksilöllisten esineiden puolesta. Kahta täysin identtistä esinettä hän ei ehkä edes koskaan halua tehdä. Koskimiehen työhuoneessa on esillä työn tuloksia, keraamisia talous- ja taide-esineitä. Uusimpiin tuotoksiin kuuluvat kauniit ja yksilölliset käsienpesualtaat. Loka-marraskuussa Koskimiehen käyttötaidekeramiikkaa on näytteillä Tukholmassa. Hanna Mäkinen

Hanna Mäkinen

Ensin oli puu. Pikkuhiljaa jyväskyläläisen Panu Koskimiehen alkuperäisen mielimateriaalin rinnalle on kuitenkin hiipinyt uusi rakkaus, keramiikka.

Dreijaamisesta ja keramiikan tekemisestä Koskimies kertoo innostuneensa oikein tosissaan noin seitsemän vuotta sitten. Materiaalina savi on plastista ja nopeasti käsiteltävää. Kun dreijaamisen tekniikka alkaa olla hallussa, avautuu Koskimiehen mukaan mahdollisuus alitajunnan impulssien seuraamiseen.

– Siinä ei tarvitse aina kauheasti miettiä. Voi antaa käsien johdattaa ja katsoa, mitä tapahtuu. Minäkään en välttämättä aina edes tiedä, mitä olen tekemässä. Lähden kokeilemaan jotakin.

– Hieno juttu on sekin, että uuni tekee lopullisen silauksen. Ei voi ajatella olevansa itse kaiken vaalijana. Sattuman osuus on aika suuri, miettii Koskimies.

– Tykkään siitä, ettei tarvitse edes kuvitella osaavansa hallita kaikkea. Jonkin matkaa kyllä, mutta sitten on sattumalla, uunilla ja monilla muilla asioilla merkitystä lopputulokseen — jopa sähköuunissa, puhumattakaan puupolttoisista uuneista.

Virheiden tekemistä Koskimies ei pelkää. Virheet voivat hänen mukaansa olla oppaita, eteenpäin vieviä asioita.

– Veistäjänä ajattelen yleensä aina sillä tavalla, että mihin jotain asiaa voi käyttää tai hyödyntää, ja mihin jotain virhettä voi käyttää tai hyödyntää.

Esimerkiksi värjäysvaiheessa syntyvää virhettä Koskimies saattaa jopa lisätä ja toistaa.

– Yritän katsoa, syntyykö virheestä jotain uutta, jota en ole ennen nähnyt tai kokeillut.

Pitkäkadun Mäkituvalla sijaitsevan työhuoneensa seinälle Panu Koskimies on ripustanut Särkyneet ja yhdessä eheät -nimisen, kymmenistä keramiikkalautasista koostuvan teoksensa. Työssä kiteytyy taiteen ja käsityön lisäksi mielenterveystyötä tekevän miehen näkökulma.

– Siinä on osa töistä ihan priimaa ja osa vähän poksahtaneita. Kun sitä kokonaisuutta katsoo, niin kukaan ei voi ulkoapäin heti tietää, mikä on mitäkin. Tutkimalla tarkemmin huomaa, että mikä siellä on rikki, ja mikä ehjää. Ihmisestä on vielä vaikeampaa sanoa, mistä kohden olemme eheitä, ja mistä ja miten sitten rikkoutuneita.

– Japanilaisessa kintsugi-tekniikassa on vähän samanlainen ideologia. Se on virheen korostamista: tehdään virheestä se kaunein osa työtä. Se on tosi kaunis ajatus. Haljenneen osan voi paikata pihka-kultaseoksella, ja sitten se onkin se hienoin osa sitä työtä.

Suuri keramiikkakisa -tv-ohjelman innoittamana Panu Koskimies kokeili onnistuneesti keramiikkapikarin valmistamista yhdestä savipalasta. Viimeistellyn, viehättävän ilmeen pikari saa sulkakoristelusta. Keramiikka-astioiden Koskimies kertoo olevan astianpesukoneen, uunin ja pakastimen kestäviä. Hanna Mäkinen

Kulttuuripaja Trombissa Suvimäen Klubitalolla työskennellessään Koskimies tekee töitä nuorten aikuisten kanssa.

– Trombissa erilaisia elämänhaasteita kohdanneita nuoria koulutetaan vertaisohjaajiksi, ja he jelppaavat toisiaan eteenpäin harrastamisen ja ryhmätoiminnan ohella. Treenaamme vuorovaikutusta, haemme malleja ja intoa ihmisten kanssa toimimiseen. Työ on hirmu kivaa ja palkitsevaa, toteaa Koskimies.

Myös Nuorten taidetyöpajassa työskennellyt Koskimies on kiitollinen työtehtäville, jotka ovat tarjonneet tilaisuuden tutustua erilaisiin taide- ja käsityötekniikoihin. Ilmaisun skaala on ollut laaja, keramiikasta sirkuksen ja lasinpuhalluksen kautta sanataiteeseen.

Vastaavasti Koskimies on voinut hyödyntää muualta hankkimaansa osaamista ohjaustehtävissä.

Ihmissuhdetyötä Koskimiehellä on takanaan jo noin kolmenkymmenen vuoden verran. Jatkossa ajankäytön painopiste saattaa siirtyä yhä vahvemmin keramiikan ja taiteen tekemisen puolelle.

– Olen mä ehkä sellaisella polulla, että jossain vaiheessa tämä taide tulee syömään sen leijonan osan ajasta, taiteilija pohtii.

Jo nyt Panu Koskimies kattaa keramiikan myynnillä työtilan vuokrat ja juoksevat kulut. Tuotemyynnin lisäksi tuloja tuovat pienryhmille suunnatut kurssit.

– Ei tämä taloudellisesti varsin tuottoisaa hommaa ole vielä ollut, mutta henkisesti äärimmäisen tuottoisaa.

Kommentoi