Musikaalin ohjaava Jukka Keinonen joi nuorena kuukauden pilsneriä tv-sarjan kuvauksissa

Jyväskylä on muuttunut Jukka Keinosen mielestä paljon 1980-luvun jälkeen. Hän teki keväällä nostalgiapyöräilyjä, ja kävi katsomassa muun muassa entistä asuntoaan Tourukadulla. Hän yllättyi iloisesti, että talo on edelleen saman näköinen. Outi Elomaa

Outi Elomaa

Jyväskylän kaupunginteatteriin musikaalikomedian The Addams Familyn ohjaaja Jukka Keinonen tekee tänä syksynä paluun teatteriin, jossa hän aloitti näyttelijänuraansa. Hän näytteli Väinönkadun kaupunginteatterin näyttämöllä avustajana musikaalissa Happy End, joka siirtyi uuteen teatteritaloon vuonna 1982.

Keinonen opiskeli silloin Jyväskylän yliopistossa ja harrasti aktiivisesti teatteria. Vuonna 1988 hän keskeytti opintonsa ja teki ison päätöksen. Hän aloitti näyttelijäharjoittelijana Kuopion kaupunginteatterissa, jonka jälkeen hän ei palannut opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta.

Vuonna 1995 hän jäi Lahden kaupunginteatterista freelancernäyttelijäksi, ja 12 vuotta sitten hän päätti keskittyä vain ohjaamiseen.

The Addams Family toteutetaan Jyväskylässä Jukka Keinosen ehdotuksesta.

– Kun on isoja tuotantoja, pitää tarkkaan miettiä mitä uskaltaa edes ehdottaa. Tämä ei ole ilmeisin valinta. Musikaali on ensiesitetty USA:ssa vuonna 2010, eikä Suomen kantaesityksestä ole kuin muutama vuosi. Tyylilaji on kuolemaa ja rakkautta karnevalisoiva. Minua viehättävät vakavilla aiheilla leikittelevät komediat.

Alkuperäinen tarina on lähtöisin 1930-luvun sarjakuvasta. The Addams Familyn musikaaliversio varioi Keinosen mukaan satujen ja romanttisten komedioiden perinnettä.

– Musikaalissa on aika klassinen rakenne, ja se on helposti lähestyttävä ja hirmu hauska. Samalla Addamsien maailma on vino, outo ja ajaton, Jukka Keinonen kuvailee.

Hän sanoo hieman jännittävänsä musikaalivalintansa vastaanottoa.

– Uskon, että tämä herättää Jyväskylässä kiinnostusta. Tämä on mennyt Tampereella ja Oulussa, niin miksei Jyväskylässäkin, koska tämä on sivistynyt yliopistokaupunki.

The Addams Familyn musiikissa on vaikutteita monesta musiikkityylistä. Näyttämöllä kuullaan muun muassa latinorytmejä, isoja kuorokohtauksia sekä herkkiä balladeja.

– Musiikilla on iso rooli tarinan kuljettamisessa, sillä musikaali on melkein läpisävelletty. Se on vaativa soittajille ja laulajille. Vuosikymmeniä sitten musikaaleja ei oikein arvostettu. Musikaali on kuitenkin kuningaslaji, jossa näyttelijöiden pitää olla monitaitureita.

Jyväskylässä Andrew Lippan säveltämää musiikkia tulkitsee seitsenhenkinen orkesteri teatterin kapellimestari Lasse Hirven johdolla.

– Lasse Hirvi on tehnyt menevät sovitukset. Tiina Hauta-aho tekee ensimmäisen kerran Jyväskylään lavastuksen ja se on hieno. Tuovi Räisänen on suunnittelut näyttävän puvustuksen ja Suvi Taipale tekee maskeerauksen. Se on harvinaisen työläs, sillä näyttelijöillä on voimakkaat naamioinnit, Keinonen kertoo.

Koreografina vierailee Jouni Prittinen, jonka edellinen työ Jyväskylässä oli Pariisin oopperan kummitus.

Keinonen toteaa, että ison musikaalin teossa aikatauluttaminen ja työn oikea organisointi ovat kaiken avain. Hän pyrkii tekemään tarkat aikataulut, jotta kaikki tekijät saavat työrauhan.

– En halua, että tulee kiireen tunne. Minun pitää olla ohjaajana lisäksi koko ajan kartalla, että eri osa-alueet niin sanotusti soivat keskenään. Ja jos onnistutaan, kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Kukaan ei pysty tekemään tätä yksin, ja se on teatterin hienous.

The Addams Familyn ensi-ilta on 4. syyskuuta.

Henkilökohtaista

Olet ollut rooliluettelosi mukaan muun muassa Miesryhmäläinen, Jutteleva suomalainen, Lääkäri ja Mies Veikkausporukassa; mikä rooli näistä on jäänyt eniten mieleen?

– Mies Veikkausporukassa. Olin mukana Sydän toivoa täynnä-sarjassa noin 30 kuvauspäivää tekemättä suurin piirtein mitään. Mietin, että tätäkö on näyttelijäntyö. Päivät pitkät istuin juomassa pilsneriä kahden muun miesnäyttelijän kanssa. Kun sitten tuli vuoro sanoa repliikki, jännitti niin paljon, etten meinannut osata sanoa mitään. Tämä kokemus lisäsi rakkautta teatteriin.

Musikaalissa ihmisten alkavat yhtäkkiä laulaa; mitä tuumaisit, jos joku alkaisi tehdä niin tosielämässä?

Varmaan herkistyisin kuuntelemaan sitä ihmistä. Laulamalla saa sanottua paljon sellaista, mikä ei onnistu puhumalla.

Näyttelit 1980-luvulla Jyväskylän Ylioppilasteatterissa, miten kuvailet sitä aikaa?

Se oli suurta hybristä. Mukana olivat esimerkiksi Sirkku Peltola, Jaana Pesonen ja Auli Mantila. Silloin tuntui, että meidän tapamme tehdä teatteria oli ainoa oikea. Siinä oli mukana nuoruuden ehdottomuus, ihanuus ja harha. Se aika oli kaiken alkua.

Mieleenpainuvin vastanäyttelijä ja miksi hän?

Jaana Pesonen. Ylioppilasteatterin ryhmämme oli niin hieno, ja olemme olleet myöhemminkin samoissa teattereissa töissä. Meillä on säilynyt mutkaton yhteys ja olemme hyviä ystäviä.

Kommentoi