Edith ja Mila tanssivat, laulavat ja näyttelevät pääroolissa Annie-musikaalissa

Mila Pohjola (vas.) ja Edith Linja ovat viettäneet tänä kesänä kymmeniä tunteja Kulissin näyttämöllä Laajavuoressa. Outi Elomaa

Outi Elomaa

Mila Pohjola ja Edith Linja ovat Jyväskylän teatteriyhdistys Kulissin päärooleissa Annie-musikaalissa. Harvoin on Jyväskylässä nähty yhtä nuoria pääroolin esittäjiä, sillä Mila on 9- ja Edith 11-vuotias. Musikaaliin haluttiin kaksoisroolitus, sillä päärooli on vaativa.

Edith oli vuonna 2019 mukana Kulissin Liisa Ihmemaassa-näytelmässä, ja hän esitti sivuroolissa sotilasta ja meduusaa. Mila olisi halunnut jo aikaisemmin hakea mukaan Kulissin näytelmään, mutta ikäraja on ollut kymmenen vuotta. Hänen äitinsä Minna Liukko on näytellyt monessa Kulissin produktiossa ja kysyi ohjaaja Antti Viitamäeltä, saisiko tytär tulla pääsykokeisiin.

Tytöt kävivät läpi monivaiheiset pääsykokeet, jonka jälkeen alkoivat tiiviit harjoitukset. Parhaimmillaan harjoituksia oli kuusi kertaa viikossa kuusikin tuntia päivässä.

– En ajatellut ensin lähteä tänä kesänä mukaan Kulissiin, mutta kun kuulin, että musikaali on Annie, päätin pyrkiä mukaan. Anniessa on tosi hyvä tarina. Annie on ensin orpo, mutta hänen maailmansa muuttuu, kun hän pääsee miljardöörin ottolapseksi, Edith Linja kertoo.

–  Anniessa on hyvä tarina ja siinä on paljon eri tunteita. Roolia ei ole kauhean vaikea näytellä, paitsi se kohtaus, jossa pitää näytellä tosi surullista ja itkeä. Pääroolit ovat aina vaativia, mutta kun itse näyttelee, ei sitä huomaa, Mila Pohjola sanoo.

Edith Linja jatkaa, että surullisen näytteleminen oli alussa aika vaikeaa, mutta erilaisia tunnetiloja treenattiin paljon.

Tytöt kertovat, että Annie etsii asioista hyvät puolet sekä puolustaa muita ja haluaa, että kaikilla olisi hyvä olla.

– Annie yrittää olla ystävällinen kaikille. Jos hän ei tykkää jostain ihmisestä, hän kääntää asioita kuitenkin paremmiksi, Mila kuvailee.

Mila Pohjola (vas.) ja Edith Linja näyttelevät Annien roolissa 13.8. saakka. Outi Elomaa

Edith Linja on harrastanut klassista balettia useita vuosia ja soittanut pianoa viisi vuotta. Mila Pohjola kertoo laulaneensa kuorossa viisi vuotta, ja hän siirtyy elokuussa neljännelle luokalle Kypärämäen musiikkiluokalle.

Kaikki lapset opettelivat pääsykokeisiin Huominen-laulun vanhalla suomennoksella. Antti Viitamäki teki kaikkiin lauluihin uudet sanat, jotka tulivat lopulliseen musikaaliin. Tytöt opettelivat Huominen-lauluun uudet sanat, joka hieman sekoitti, kun oli opetellut laulun toisilla sanoilla.

– Kyllä ne oli aika helppo oppia, helpompi kuin vuorosanat, Edith sanoo.

Repliikit he kertovat oppineensa pääasiassa harjoituksissa. Kun heillä on välillä pieni tauko esityksissä, he kertaavat ennen esitystä vielä vuorosanat ja laulujen sanat.

Edith ja Mila katsoivat toistensa ensi-illat. He kertovat olevansa hieman erilaisia rooleissaan.

– Se on hauskaa, kun näkee, että toinen tekee vähän eri tavalla jonkin asian näyttämöllä, Mila Pohjola sanoo.

Laajavuoressa olevassa katsomossa on näyttelijöille usein myös tuttuja kasvoja.

– Katson yleensä yleisöä, kun laulan Huominen-laulua koiran kanssa. Se on koirankouluttajan ystävän koira. Vähän katson ympärilleni, mutta keskityn pääasiassa lauluun, Edith kertoo.

– Joskus huomaan jonkun tutun katsomossa, mutta yritän olla, etten katsoisi ainakaan pitkään tiettyä henkilöä, Mila jatkaa.

Kummankin mielestä näytteleminen on tosi kivaa.

– On ihanaa olla lavalla, kun ihmiset katsovat. Kun tulee ennen näytöstä ensimmäinen soitto, ei jännitä, toisen kohdalla jännittää tosi paljon. Se loppuu siinä, kun on sanonut ensimmäisen vuorosanan, Mila Pohjola kuvailee. Edith jatkaa, että jännitys häviää viimeistään ensimmäisen laulun jälkeen.

Kummallekin on syttynyt teatterikipinä entistä vahvemmin.

– Jos tulee aikuisten ja lasten tai lasten näytelmä, niin haluaisin ainakin hakea siihen mukaan. Kulissille varmaan tai jos on jokin teatteri lähellä, haen siihen, Mila sanoo.

– Jos tulisi joku kiva musikaali, niin kyllä siihen voisi hakea, Edith jatkaa.

Viimeinen Annien esitys on Laajavuoressa 13.8.

Kommentoi