Työkseen somettavan Sara Mäkisen mukaan on tärkeintä olla oma itsensä somessakin

Sara Mäkinen lomailee nyt kesämökillä ja sometyökin on hieman hiljaisempaa.

Outi Elomaa

Jyväskyläläinen Sara Mäkinen alkoi vuonna 2017 jakaa siskonsa kanssa päivän tapahtumia Snapchatissa. Siskoksia alettiin seurata yhä enemmän, ja jossain vaiheessa Sara siirtyi Instagramiin. Nykyään hän ansaitsee elantonsa sosiaalisen median avulla.

– Käytännössä se tarkoittaa, että minulla on Instagramissa vähän yli 31 000 seuraajaa. Kuvien lataamisen lisäksi mainostan yrityksiä ja teen yritysten kanssa kaupallista yhteistyötä. Palkkiona on rahasumma tai tuote tai kummatkin.

Kun Sara Mäkinen miettii syytä siihen, miksi hänellä on tuhansia seuraajia, hän arvelee sen johtuvan aitoudesta.

– Olen saanut paljon palautetta siitä, että olen kiinnostava persoona sen vuoksi, koska olen aito. Esiinnyn omana itsenäni siellä. Olen vähän rääväsuu. Jos minulla on mielipide johonkin, sanon kyllä sen mielipiteen, oli se hyvä tai huono. Olen kirjoittanut myös aroista aiheista, ja ihmiset ovat nähneet itkunikin, Sara Mäkinen kertoo.

Hauskoista snäpeistä on matkaa nykyisiin ammattimaisiin Instagram-päivityksiin.

– Käsikirjoitan ne päivitykset, jotka liittyvät yhteistyöhön. Esimerkiksi tekstitän videot ennen kuvaamista. Minulla on vaatebrändien kanssa eniten yhteistyötä ja saan hyvää palautetta siitä, Sara Mäkinen sanoo.

Vinkkinä aloitteleville sometyöläisille hän sanoo, että työssä avainsana on aktiivisuus.

– Kun pitää vähän taukoa, esimerkiksi nyt olen lomailemassa mökillä, tulee morkkis, kun en ole päivittänyt mitään kahteen päivään. Instagramin feediä päivitän melkein joka päivä, jotta aktiivisuus pysyy ylhäällä. Joskus laitan päivittäin kaksi kuvaa, joskus on päiviä, etten mitään.

Instagramiin kuviaan laittaville Sara Mäkinen sanoo, että älä jää liikaa miettimään mitä laitat sinne.

– Pitää aina muistaa, että ihmiset katsovat kuvan nopeasti. Eivät he jää tutkimaan niitä tarkkaan. Jos on tunne, että kuva tai video on hyvä, niin sinne vaan. Avoimuus ja mielellään, että olet oma itsesi, kantaa pitkälle.

Mäkinen tunnustaa, että hänellä oli Instagramissa alkuun ulkonäköpaineita. Hän oli kuvissa aina hyvin laitettu arkisissakin päivityksissä. Nykyään hänellä saattaa olla kuvissa tukka syttyrällä ja hän on ilman meikkiä.

– Instagram on ehkä vähän pinnallinen nykyään. Siellä kaikki pitää olla niin siloteltua. Koen, että nuorilla on nykyään paljon ulkonäköpaineita ja pitää olla tietyissä mitoissa. Sosiaalinen media ja Instagram on yksi osasyyllinen tähän ja se on hyvin surullista. Se pitäisi saada toitotettua kaikille, että jokainen on omanlainen. Kaikki eivät voi mahtua samaan muottiin.

Sara Mäkinen oli 9-vuotias, kun perhe muutti Länkipohjaan. Pihapiirissä oli hevosia ja siitä alkoi raviharrastus. Jo tätä ennen hän oli harrastanut ratsastusta.

– Ratsastaminen jäi ja siirryin vähitellen raveihin. Minulla oli oma raviponi ja hankin ravikortin, että saan ajaa kilpaa. Lopulta minulla oli kolme ponia treenattavana ja kilpailin eri puolilla Suomea. Ohjastin itse ja tuli keskihyvää menestystä. Ikinä en päässyt valitettavasti tuulettelemaan voittoa kärryillä. Olen tulevaisuudessa palaamassa ravimaailmaan. Keväällä syntyi varsa, joka on toivottavasti meidän perheen tulevaisuuden toivo, Sara Mäkinen kertoo.

Hän on koulutukseltaan matkailupalveluiden tuottaja. Kun oman alan töitä ei löytynyt, hän meni baariin töihin Jämsänkoskella, jonka jälkeen hän oli festarityöntekijänä muun muassa Himoksella ja Tammerfesteillä.

Sara on ollut kattomaalarinakin, joten hän tuntee muitakin töitä kuin somettamisen.

Henkilökohtaista

Millainen oli ensimmäinen puhelimesi?

Se oli Nokian älyttömän pieni näppäinpuhelin. Mallia en muista, mutta mummilla on edelleen sellainen käytössä. Tekstiviesteissä oli kova näpyttäminen. Siinä oli vanhanaikainen matopeli.

Olitko lapsena heppatyttö?

Olin kyllä. Äidillä oli Jyväskylässä vuokrahevonen ja myöhemmin asuessamme Orivedellä kävin viikoittain ratsastuskoulussa. 4–5-vuotiaana aloin touhuilla tallilla. Kun muutimme Länkipohjaan, sain oman ponin. Silloin olin kaiken vapaa-ajan tallilla. Piti myös auttaa vanhempia, kun oli apukädet tarpeen. Talikko on minulle hyvin tuttu työväline.

Parasta hellekesässä?

Ehdottomasti lämpö. Olen vilukissa.

Millaista kuvaa et laittaisi koskaan instaan?

Alastonkuvaa en ikinä laittaisi. Se on saletisti varma.

Pystyisitkö olemaan somepaastolla vaikkapa viikon?

Täysin somepaastolla en pystyisi olemaan. Sen verran on puhelin kasvanut oikeaan käteen kiinni ja Instagram pinttynyt päähän. Nyt kun olemme mökillä metsän keskellä, ja kun ei oikein puhelimet toimi, on puhelin vähemmän käytössä.

Kuinka paljon olet muuten somessa kuin työn vuoksi?

TikTokia olen kokeillut, mutta minulla ei ole oikein aikaa siihen. Facebook on kokonaan työstäni vapaa vyöhyke. Siellä ovat kaverit ja sukulaiset, ja sinne en päivitä juuri mitään.

Kun latasin Instagramin ja tein profiilin, ajattelin että se on vähän kuin julkinen päiväkirja. Sinne voin laitella kuvia ja kirjoittaa fiiliksiä.

Kommentoi