Saint Maud
Ohjaus: Rose Glass. 84 min. K16. 2019. SF Anytime.
****
Maud ( Morfydd Clark) on vastikään roomalaiskatolilaisuuteen kääntynyt nuori nainen, joka aloittaa työn syöpäsairaan Amandan ( Jennifer Ehle) henkilökohtaisena avustajana. Tämä on entinen tanssitähti, joka yrittää parhaansa mukaan nautiskella viimeisistä elinvuosistaan – eli Maudin näkökulmasta rypeä synnissä. Päivittäisissä rutiineissa auttamisen sijaan Maud päättää pelastaa työnantajansa sielun.
Jos väittäisi, että kaikki oleellinen riivaajaelokuvista keksittiin jo vuonna 1973, ei syyllistyisi pahaan liioitteluun. Saint Maudin nähtyään väitettä on kuitenkin vähintään pehmennettävä, sillä Rose Glassin esikoisohjaus paitsi käsittelee aihetta kiinnostavasti, myös toimii mainiosti niin kauhuelokuvana, psykologisena trillerinä kuin sairauskertomuksena.
Samalla se on uusi sulka monista viime vuosien parhaista englanninkielisistä kauhuelokuvista vastanneen tuotantoyhtiö A24:n hattuun, joka alkaa muistuttaa tätä menoa eräiden Pohjois-Amerikan alkuperäisasukkaiden juhlapäähinettä.
Siinä missä Amandan sairaus on fyysistä, hämärtyy Maudin mieli yhä syvemmistä harhoista. Hänen pakko-oireisessa uskonnonharjoituksessaan fyysinen kipu ja eksistentiaalinen kauhu tuottavat eroottissävyistä nautintoa, joka tuo mieleen Berninin veistämän Pyhän Teresan hurmion.
Niin Clark kuin Ehle ovat rooleissaan erinomaisia. Clarkin suoritusta kuitenkin korostaa se, että Maud on mukana käytännössä elokuvan jokaisessa kohtauksessa. Hänen henkilöhistoriastaan annetaan viitteitä, mutta suurin osa jätetään katsojan pääteltäväksi tai kuviteltavaksi.
Saint Maudin kuvakerronta suodatetaan päähenkilön sisäisen kokemusmaailman kautta. Näin mielen järkkymistä ei tarvitse päätellä pelkästään tämän käytöksen perusteella, vaan uskonnolliset harhat tulevat sellaisinaan katsojan nähtäviksi. Ratkaisu tuo mieleen Roman Polanskin Inhon (1965), joskin temaattisesti ja visuaalisesti nämä nuoren naisen henkistä luhistumista kuvaavat elokuvat kulkevat eri teitä.
Saint Maudin ahdistavan tunnelman kehittelyssä myös äänisuunnittelulla ja Adam Janota Bzowskin musiikilla on keskeinen paikka.