Kansiot kainalossa väkivaltaa vastaan – feissarit kiittelevät työn merkityksellisyyttä

Evelyn Maasilta (vasemmalla) ja Fernanda García Ramos työpaikallaan Kävelykadulla. Ville Hardén

Ville Hardén

Tänäkin kesänä Kävelykadulla partioi joukko nuoria aikuisia kansiot kainalossaan. Face to face -varainhankkijat, eli tuttavallisemmin feissarit, kertovat ohikulkijoille edustamansa järjestön tekemästä työstä, ja hankkivat samalla järjestölle kuukausilahjoittajia.

Evelyn Maasilta ja Fernanda García Ramos työskentelevät tämän kesän Solidaarisuus-järjestön feissareina. Molemmat kertovat, että työn merkityksellisyys vaikutti päätökseen hakea feissariksi.

– Halusin työn, jolla on vaikutusta yhteiskuntaan ja maailmaan. Pidin siitä, mitä Solidaarisuus tekee, ja näin feissauksen sopivana työnä itselleni, Meksikosta kotoisin oleva García Ramos kommentoi.

Solidaarisuus ehkäisee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohdealueilla Nicaraguassa, Keniassa ja Somalimaassa. Näkyvin taistelu käydään tyttöjen sukuelinten silpomista vastaan.

– Silpominen on globaali ilmiö, joka linkittyy naisten asemaan ja siveyden ja puhtauden kontrollointiin. Se koskettaa peräti 200 miljoonaa naista, kertoo Solidaarisuuden viestintäpäällikkö Satu Suontaa.

– Silpomisen vastainen työ oli iso syy siihen, miksi hain feissariksi juuri Solidaarisuudelle. Tiesin asiasta jo etukäteen paljon, ja haluan auttaa muitakin ymmärtämään ongelmaa. Oma intohimo työhön näkyy myös keskusteluissa, joita käyn ihmisten kanssa, Evelyn Maasilta toteaa.

Feissarit kertovat Kävelykadulla ihmisille juuri silpomisen vastaisesta työstä. Vaikean aiheen herättämät reaktiot vaihtelevat.

– Moni tietää silpomisesta jo paljonkin, mutta monia aihe myös järkyttää. Keskusteluista huomaa, että asia koskettaa, ja ihmiset haluavat siksi auttaa. Keskitymme keskusteluissa enemmän siihen, mitä järjestö tekee auttaakseen, kuin siihen, mitä silpominen on, Maasilta kertoo.

Konkreettinen esimerkki kuukausilahjoittajien rahoilla tehtävästä työstä ovat turvaleirit. Niitä järjestetään kohdealueilla tytöille, joita silpominen uhkaa.

– Silpominen esitetään paikallisessa kulttuurissa eräänlaisena siirtymäriittinä tytöstä naiseksi. Leireillä järjestetään vaihtoehtoisia siirtymäriittejä tytöille. Lisäksi tytöille opetetaan hyödyllisiä taitoja, kuten lukemista ja kirjoittamista, García Ramos kertoo.

Feissaaminen herättää vahvoja mielipiteitä puolesta ja vastaan. Tämä näkyy myös feissarin arjessa. Osa ohikulkijoista reagoi pysäyttäjään tylysti.

Evelyn Maasilta kertoo, ettei ota tylyjä kommentteja itseensä.

– Ihmiset saavat tietysti reagoida, miten haluavat. Ilkeät kommentit eivät kerro minusta työntekijänä mitään. Ajattelen, että vihaa ei voi voittaa vihalla, joten vastaan aina iloisesti.

Pieni osa ihmisistä suhtautuu silpomisongelmaan välinpitämättömästi.

– Jotkut sanovat, etteivät välitä siitä, mitä muissa maissa tapahtuu. Toiset taas toivovat, että Jumala auttaisi. He kokevat, että auttaminen ei ole heidän vastuullaan, Fernanda García Ramos kertoo.

García Ramos toivoo, että suomalaiset muistaisivat olevansa kansainvälisesti onnellisessa asemassa.

– Elämme maassa, jossa kaikki saavat äänensä kuuluviin. Suomen koulutusjärjestelmä on yksi maailman parhaita. Naisilla, joita autamme, ei ole samanlaisia mahdollisuuksia. Pienelläkin rahalla voi mullistaa heidän elämänsä. Se on viesti, jonka haluan ihmisille kertoa, muuttuu heidän mielensä tai ei.

Maasilta on samoilla linjoilla.

– Vaikeisiin asioihin on puututtava. Niistä käytävä keskustelu on erityisen tärkeää.

Naisten aseman parantaminen avainroolissa

Länsimaalaiselle nuorten naisten silpominen on vieras perinne. Aihe on kuitenkin vähitellen noussut meilläkin keskusteluun.

– Silpomisesta kuullessaan moni haluaa kääntää katseen pois ja olla ajattelematta koko asiaa. Toivoisin kuitenkin, että silpomista voitaisiin lähestyä yhteisenä ongelmana, jonka ratkaisuun kaikki voivat osallistua, toteaa Solidaarisuus-järjestön viestintäpäällikkö Satu Suontaa.

Suontaan mukaan silpomisen vastainen työ on hyvin hidasta. Isossa roolissa on mielipiteisiin ja asenteisiin vaikuttaminen kohdealueilla.

– Esimerkiksi Somalimaassa olemme tehneet työtä 2000-luvun alusta. Vielä pari vuotta sitten eräällä alueella yksikään vanhempi ei ollut sitä mieltä, että silpominen tulisi kieltää kokonaan. Nyt jo 17 prosenttia on kieltämisen kannalla. Eli kielteisyys alkaa vähitellen näkyä asenteissa.

Somalimaa on itsenäiseksi julistautunut alue Afrikan sarvessa. Kansainvälisesti sitä pidetään edelleen osana Somaliaa.

Naisten asema yhteisöissä on avainroolissa silpomisen vastaisessa työssä.

– Pyrimme kehittämään naisten toimeentuloa ja purkamaan riippuvuutta miehistä. Työtä tehdään paljon miestenkin kanssa. Lisäksi vaikutamme paikallisiin mielipidejohtajiin, sillä heillä on iso vaikutus asenteisiin, Suontaa jatkaa.

Pitkän aikavälin tavoitteena on silpomisperinteen loppuminen kokonaan. Tie tavoitteeseen on kuitenkin pitkä.

– Työtä tehdään pitkällä aikajänteellä. Koronapandemia osoitti, että naisten ja tyttöjen oikeudet ottavat nopeasti takapakkia. Itse kuitenkin toivoisin, että omana elinaikanani voi jo sanoa silpomisen olevan kuoleva perinne.

Kommentoi